Kultahäät

Tuli käytyä viime perjantaina kultaisissa hääjuhlissa eli katsomassa ja toteamassa erään avioliiton kestäneen 50 vuotta. Aika jo ihmiselämänä on pitkä, mutta avioliitossa yhdessä edeten puolivuosisataa tuntuu huikealta saavutukselta. Arvostan suuresti vanhempieni aikaansaannoksia avioliiton ja muullakin saralla. Heidän lähtökohdat erilaisine tuonaikaisine vaikeuksineen ja taloudellisine vastoinkäymisineen olisivat nykypäivän lähtökohdista tarkastelun lyhyen avioliiton eväitä. Aikoinaan on opittu kestämään eroamatta ja nykyään erotaan kestämättä. Neljä yhteiskuntakelpoista lasta niukoista ja vaikeista ajoista huolimatta kasvatettuna on ylpeydenaihe sekin.

Seuraavana päivänä eli lauantaina olikin sitten jo mustempi päivä sedän hautajaisten muodossa. 85 -vuotta yksin eläen on taas äärilaita pitkään avioliittoon verrattuna, mutta vertailemaan näitä erilaisia elämänvalintoja ei saata käydä - kukin elää tavallaan ja onnellisuuden mittaria ei liene keksitty, vaan se koetaan. Suvun keskuudessa persoonan maineessa ollut setä on imitoitu nuoremman polven karkeloissa kerran jos toisenkin. Tavallisesti niin hiljainen setä muuttui tilkan saatuaan ja puhetta sekä positiivisuutta oli tarjolla yllin kyllin. Tarinoita sekä "Rahikaista" ja "Eikkaa" kaivaten.

Näin se vaan menee eli aika aikaa kutakin. Juhlapäivähän se sitten sunnuntainakin eli äitienpäivä. Huikeita äitejä, olivatpa kenen äitejä tahansa ja korvaamattomia uurastajia. Äidin rooli on muuttunut vuosikymmenten saatossa yhteiskunnan muuttuessa. Perheen roolijaot ovat muuttuneet tasavertaisempaan suuntaan ja isä ei aina olekaan se perheen pää, vaan tehtävät ovat jakautuneet tasaisesti perheen vastuuhenkilöiden kesken. Vastuuhenkilöt -sanaa kirjoittaessani tuli mieleen erilaiset perheet. Vanhoillisesti ajattelevana toivoisin lasten saavan kokea isän ja äidin kuten olen itsekin saanut kokea. En kiellä perinteisestä poikkeavia perheitä, mutta lapsen näkökulmasta tarkasteltuna ainoa oikea lähtökohta perheelle on isä-äiti -asetelma.

Hääpäivää, hautajaisia ja äitienpäivää. Tällaista se elämä joskus on, mutta olkoon.

Innostuneena uuteen viikkoon sekä vesisateeseen vadelma - ja lohivoileipäkakulla.

Kiitos äidit ja mummot!

Kyyhkynrinta & kilohinta

Valmistelut tulevaan kauteen ovat kovassa vauhdissa. Ensimmäisenä tässä kyseisessä toiminnassani tulee mieleen kilohinta. Tarkoituksenahan on kuluvan vuoden elokuun 10. päivä aloittaa kyyhkynmetsästys ja sitä varten tulee valmisteluja suorittaa jo nyt kevään kuluessa, kesän kynnyksellä.


Saalistavoite ei omalla kohdallani ole järin suuri. Jos saisin kymmenenkin kyyhkyä eli parikymmentä rintapalaa, niin olisin tulokseen tyytyväinen. Tuloksen toteumiseksi olen nyt hankkinut alkuun 80 kiloa riistahernettä, 1000 kiloa ohraa ja rakentanut kestopuusta sekä vanerista syöttölavoja, joihin edellä mainitut herkut laitetaan linnuille tarjolle. Tarjoilupaikkana on kesämökin läheinen hakkuuaukea. Ja hätäiset olkaatte huoleti, sillä ruokintaa ei jatketa enää metsästyksen alettua eli ruokapöytään ei tapeta ketään.


Kyyhkyn rintapala on lapsen nyrkin kokoinen ja jo aiemmin mainitsemat eväät maksavat noin 220 euroa. Saadessani yhden kyyhkyn muodostuu kahden rintapalan ja noin 150 gramman lihan kilohinnaksi vajaa 1500 euroa. Luulisi olevan hyvää? Toki kilohintaan voisi laskea myös maksettu metsästyskortti, mahdollinen harjoittelu ampumaradalla, ynnä muuta, mutta kyllähän tuossakin jo hintaa noin pääteltynä riittää.


Toimet on siis aloitettu, ruoka lavoineen viedään tarjolle tällä viikolla ja ruokintaa jatketaan pitkin kesää, joten apetta joudutaan ostamaan myös lisää kyyhkyn kilohinnan noustessa edelleen. Kyyhky ei ole helpoin metsästettävä, mikä asettaa lisähaastetta syksyn lihojen ennakkomarkkinoinnin ja "myynnin" toteutumiselle. Oikeastikin muutama kaveri on kysellyt mahdollisen herkun toivossa yhteisiä illanistujaisia riista-aterioineen ja kyselyihin olen vastannut myöntävästi.


Riistaa lienee tulossa myös sorsan muodossa, sillä naapurin kaveri on aloittanut vastaavat valmistelutoimet sorsien seudulle haalimiseksi samoin keinoin allekirjoittaneen kanssa eli ohran jyvien kanssa teluten. Rehun ja viljan kuljetus alkakoot ja syksyn saalismäärät taivaita hipokoot.

Vakaassa uskossa herneiden ja ohranjyvien lumouvaan vaikutukseeen

Herkullisia kyyhkynrintapaloja odotellessa

Tieto & kanakeitto

Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tuo on muistini mukaan klassinen tiedon määritelmä ja se opetettiin minulle aikoinaan Turun yliopistollisessa koulutuskeskuksessa jollakin filosofian oppitunnilla esiintulleessa professorin arvonimeä kantavan henkilön esittämässä sivulauseessa. Ja fiksuksi kuvittelemani esittämänä se jäi kaivelemaan mieltäni ja kaivelee edelleen.

Pitäisikö minun uskoa, jos hyvinkin luotettavan oloinen henkilö kertoo minulle ja seurassani oleville ilman äänen painon muutoksia, ilman nenän varren hieromisia ja ilman liiallisia silmien räpsyttelyjä itse totena pitämäänsä puhelinkeskustelua, minkä hän asiayhteyteen liittyen voi kertoa hyvinkin uskottavasti todeksi. Niinpä. Minä uskoin ja uskon edelleen. Luotettava ihminen myös perusteli esittämänsä toden, ja vieläpä erityisen hyvin.

Kaikki eivät kuitenkaan uskoneet tuota luotettavan ihmisen esittämää asiaa todeksi, vaan lienevät joidenkin muiden perusteiden "valossa" keksineet jonkin paremman tarinan kuin uskottavan totuuden. Minä olin ainoa, joka puolusti ja uskoi tätä hyvin perustellun toden uskomuksen kertojaa. Yksinäinen puolustaja kuutta vastustajaa vastaan on heikoilla - valitettavasti. Näin minulle kävi, mutta olen vakuuttunut kuuden käsitystäni vastustaneen henkilön jatkossa saamastani tuesta sekä arvostuksesta ja olen siitä jo tässä vaiheessa pahoillani. Kuuden edellä mainitun vähäisen tuen saajan joukkoon voi lisätä myös muutaman virkaa tekevän miehen, jotka muunneltua paikkansa pitävyyttä puhumalla ovat menettäneet sen silmissäni vähäisen omistamansa eli arvostuksen.

Näin se vaan menee. Uskoo ken tahtoo - totuuksia on monenlaisia!

Vittuuntuneena ja Rainbow`n kanakeitolla