Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tuo on muistini mukaan klassinen tiedon määritelmä ja se opetettiin minulle aikoinaan Turun yliopistollisessa koulutuskeskuksessa jollakin filosofian oppitunnilla esiintulleessa professorin arvonimeä kantavan henkilön esittämässä sivulauseessa. Ja fiksuksi kuvittelemani esittämänä se jäi kaivelemaan mieltäni ja kaivelee edelleen.
Pitäisikö minun uskoa, jos hyvinkin luotettavan oloinen henkilö kertoo minulle ja seurassani oleville ilman äänen painon muutoksia, ilman nenän varren hieromisia ja ilman liiallisia silmien räpsyttelyjä itse totena pitämäänsä puhelinkeskustelua, minkä hän asiayhteyteen liittyen voi kertoa hyvinkin uskottavasti todeksi. Niinpä. Minä uskoin ja uskon edelleen. Luotettava ihminen myös perusteli esittämänsä toden, ja vieläpä erityisen hyvin.
Kaikki eivät kuitenkaan uskoneet tuota luotettavan ihmisen esittämää asiaa todeksi, vaan lienevät joidenkin muiden perusteiden "valossa" keksineet jonkin paremman tarinan kuin uskottavan totuuden. Minä olin ainoa, joka puolusti ja uskoi tätä hyvin perustellun toden uskomuksen kertojaa. Yksinäinen puolustaja kuutta vastustajaa vastaan on heikoilla - valitettavasti. Näin minulle kävi, mutta olen vakuuttunut kuuden käsitystäni vastustaneen henkilön jatkossa saamastani tuesta sekä arvostuksesta ja olen siitä jo tässä vaiheessa pahoillani. Kuuden edellä mainitun vähäisen tuen saajan joukkoon voi lisätä myös muutaman virkaa tekevän miehen, jotka muunneltua paikkansa pitävyyttä puhumalla ovat menettäneet sen silmissäni vähäisen omistamansa eli arvostuksen.
Näin se vaan menee. Uskoo ken tahtoo - totuuksia on monenlaisia!
Vittuuntuneena ja Rainbow`n kanakeitolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti