Tuli käytyä viime perjantaina kultaisissa hääjuhlissa eli katsomassa ja toteamassa erään avioliiton kestäneen 50 vuotta. Aika jo ihmiselämänä on pitkä, mutta avioliitossa yhdessä edeten puolivuosisataa tuntuu huikealta saavutukselta. Arvostan suuresti vanhempieni aikaansaannoksia avioliiton ja muullakin saralla. Heidän lähtökohdat erilaisine tuonaikaisine vaikeuksineen ja taloudellisine vastoinkäymisineen olisivat nykypäivän lähtökohdista tarkastelun lyhyen avioliiton eväitä. Aikoinaan on opittu kestämään eroamatta ja nykyään erotaan kestämättä. Neljä yhteiskuntakelpoista lasta niukoista ja vaikeista ajoista huolimatta kasvatettuna on ylpeydenaihe sekin.
Seuraavana päivänä eli lauantaina olikin sitten jo mustempi päivä sedän hautajaisten muodossa. 85 -vuotta yksin eläen on taas äärilaita pitkään avioliittoon verrattuna, mutta vertailemaan näitä erilaisia elämänvalintoja ei saata käydä - kukin elää tavallaan ja onnellisuuden mittaria ei liene keksitty, vaan se koetaan. Suvun keskuudessa persoonan maineessa ollut setä on imitoitu nuoremman polven karkeloissa kerran jos toisenkin. Tavallisesti niin hiljainen setä muuttui tilkan saatuaan ja puhetta sekä positiivisuutta oli tarjolla yllin kyllin. Tarinoita sekä "Rahikaista" ja "Eikkaa" kaivaten.
Näin se vaan menee eli aika aikaa kutakin. Juhlapäivähän se sitten sunnuntainakin eli äitienpäivä. Huikeita äitejä, olivatpa kenen äitejä tahansa ja korvaamattomia uurastajia. Äidin rooli on muuttunut vuosikymmenten saatossa yhteiskunnan muuttuessa. Perheen roolijaot ovat muuttuneet tasavertaisempaan suuntaan ja isä ei aina olekaan se perheen pää, vaan tehtävät ovat jakautuneet tasaisesti perheen vastuuhenkilöiden kesken. Vastuuhenkilöt -sanaa kirjoittaessani tuli mieleen erilaiset perheet. Vanhoillisesti ajattelevana toivoisin lasten saavan kokea isän ja äidin kuten olen itsekin saanut kokea. En kiellä perinteisestä poikkeavia perheitä, mutta lapsen näkökulmasta tarkasteltuna ainoa oikea lähtökohta perheelle on isä-äiti -asetelma.
Hääpäivää, hautajaisia ja äitienpäivää. Tällaista se elämä joskus on, mutta olkoon.
Innostuneena uuteen viikkoon sekä vesisateeseen vadelma - ja lohivoileipäkakulla.
Kiitos äidit ja mummot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti