Kyyhkykyttä kyyhkyttä

Aiemmasta kirjoittelusta onkin huomattavasti aikaa. Syitä siihen voisi olla luetella moniakin, mutta mitäpä niistä.

Kyyhkynmetsästäjälle on saaliin tavoittelussansa käynyt kovin huonosti. Kyyhkykyttä asettautui maanantaina elokuun kymmenes päivä passiinsa klo 5.00 nähden aamun neljän tunnin kyttäyksen aikana kaikkiaan 5 sepelkyyhkyä. Ainuttakaan nähtyä lintua kohti en asettani osoittanut, sillä aamu oli syksyinen, tyyni, hiljainen, sumuinen ja loistava - nautin tästä. Edellisenä iltana varoitin kuitenkin läheistä naapuriamme mahdollisista hiljaisuuden rikkovista metsästyksen äänistä, mutta häiriötä en aiheuttanut sen enempää linnuille, luonnolle tai naapurillekaan saati itselleni.

Olen tapautunut tuon samaisen ruokintapaikan läheisyyteen metsästyskauden aloituksen jälkeen pari kertaa ja ampunut yhden laukauksen, jolla en päässyt käsiksi himoitsemaani kyyhkynrintaan. Harmitusta en koe, vaikka olen taloudellisestikin satsannut varsin paljon ruokintaan ja sen mahdollistamiseen. Kaikki metsästäminenhän ei ole tappamista, vaan siitä on mahdollista nauttia myös muilla keinoin. Metsällähän sitä, vaikka kotiutuisi ilman saalista.

Saaliittomuus liittyen kyyhkynmetsästykseen aiheuttaa kylläkin yhden ongelman: en kykene laskemaan aiemmin kesällä hulppeaksi arvelemaani kilohintaa jatkaessani syksyn viettoa grammaakaan kyyhkynlihaa omistamattomana metsästäjänä eli pienet on metsästäjän murheet.

Aiemmin täällä blogissa mainitsemani naapurin tiluksilla tapahtuva sorsanmetsästyskin näivettyi ennen kuin ehti alkaakaan, vaikka sinnekin teimme metsästystä ennakoivia varsin hinnakkaita valmisteluja. Kyyhkyn- ja sorsanmetsästyksen tiimoilta olemme saaneet naapurimme kera nauraa monet kalliit naurut liittyen nimenomaiseen ruokintaamme ja huikeisiin saalistavoitteisiimme. Naapurin sorsastussijoitukselle voisi toki laskea yhden saadun heinätavin perusteella kilohinnan, mutta jätettäköön se vaikka talven kylmiin iltoihin, joita toivottavasti vietämme yhdessä jänispaistista nautiskellen. Riistapeltoja on meinaan tehty pupuillekin eli harrastus jatkuu saaliittomuudesta ja taloudellisista takaiskuista huolimatta.

Metsästystä voi siis harrastaa monella tapaa, joskin hankin juuri tänään kymmenen kappaletta suurihaulisia magnum -patruunoita kyyhkyä isomman riistan saattamiseksi pataan. Näihin mahdollisiin paistiloihin sitten syssymällä.

Euroja laskematta, hyvillä mielin ja paskasin nauruin kera naapurin kohti uusia metsästyksellisiä seikkailuja

Kultahäät

Tuli käytyä viime perjantaina kultaisissa hääjuhlissa eli katsomassa ja toteamassa erään avioliiton kestäneen 50 vuotta. Aika jo ihmiselämänä on pitkä, mutta avioliitossa yhdessä edeten puolivuosisataa tuntuu huikealta saavutukselta. Arvostan suuresti vanhempieni aikaansaannoksia avioliiton ja muullakin saralla. Heidän lähtökohdat erilaisine tuonaikaisine vaikeuksineen ja taloudellisine vastoinkäymisineen olisivat nykypäivän lähtökohdista tarkastelun lyhyen avioliiton eväitä. Aikoinaan on opittu kestämään eroamatta ja nykyään erotaan kestämättä. Neljä yhteiskuntakelpoista lasta niukoista ja vaikeista ajoista huolimatta kasvatettuna on ylpeydenaihe sekin.

Seuraavana päivänä eli lauantaina olikin sitten jo mustempi päivä sedän hautajaisten muodossa. 85 -vuotta yksin eläen on taas äärilaita pitkään avioliittoon verrattuna, mutta vertailemaan näitä erilaisia elämänvalintoja ei saata käydä - kukin elää tavallaan ja onnellisuuden mittaria ei liene keksitty, vaan se koetaan. Suvun keskuudessa persoonan maineessa ollut setä on imitoitu nuoremman polven karkeloissa kerran jos toisenkin. Tavallisesti niin hiljainen setä muuttui tilkan saatuaan ja puhetta sekä positiivisuutta oli tarjolla yllin kyllin. Tarinoita sekä "Rahikaista" ja "Eikkaa" kaivaten.

Näin se vaan menee eli aika aikaa kutakin. Juhlapäivähän se sitten sunnuntainakin eli äitienpäivä. Huikeita äitejä, olivatpa kenen äitejä tahansa ja korvaamattomia uurastajia. Äidin rooli on muuttunut vuosikymmenten saatossa yhteiskunnan muuttuessa. Perheen roolijaot ovat muuttuneet tasavertaisempaan suuntaan ja isä ei aina olekaan se perheen pää, vaan tehtävät ovat jakautuneet tasaisesti perheen vastuuhenkilöiden kesken. Vastuuhenkilöt -sanaa kirjoittaessani tuli mieleen erilaiset perheet. Vanhoillisesti ajattelevana toivoisin lasten saavan kokea isän ja äidin kuten olen itsekin saanut kokea. En kiellä perinteisestä poikkeavia perheitä, mutta lapsen näkökulmasta tarkasteltuna ainoa oikea lähtökohta perheelle on isä-äiti -asetelma.

Hääpäivää, hautajaisia ja äitienpäivää. Tällaista se elämä joskus on, mutta olkoon.

Innostuneena uuteen viikkoon sekä vesisateeseen vadelma - ja lohivoileipäkakulla.

Kiitos äidit ja mummot!

Kyyhkynrinta & kilohinta

Valmistelut tulevaan kauteen ovat kovassa vauhdissa. Ensimmäisenä tässä kyseisessä toiminnassani tulee mieleen kilohinta. Tarkoituksenahan on kuluvan vuoden elokuun 10. päivä aloittaa kyyhkynmetsästys ja sitä varten tulee valmisteluja suorittaa jo nyt kevään kuluessa, kesän kynnyksellä.


Saalistavoite ei omalla kohdallani ole järin suuri. Jos saisin kymmenenkin kyyhkyä eli parikymmentä rintapalaa, niin olisin tulokseen tyytyväinen. Tuloksen toteumiseksi olen nyt hankkinut alkuun 80 kiloa riistahernettä, 1000 kiloa ohraa ja rakentanut kestopuusta sekä vanerista syöttölavoja, joihin edellä mainitut herkut laitetaan linnuille tarjolle. Tarjoilupaikkana on kesämökin läheinen hakkuuaukea. Ja hätäiset olkaatte huoleti, sillä ruokintaa ei jatketa enää metsästyksen alettua eli ruokapöytään ei tapeta ketään.


Kyyhkyn rintapala on lapsen nyrkin kokoinen ja jo aiemmin mainitsemat eväät maksavat noin 220 euroa. Saadessani yhden kyyhkyn muodostuu kahden rintapalan ja noin 150 gramman lihan kilohinnaksi vajaa 1500 euroa. Luulisi olevan hyvää? Toki kilohintaan voisi laskea myös maksettu metsästyskortti, mahdollinen harjoittelu ampumaradalla, ynnä muuta, mutta kyllähän tuossakin jo hintaa noin pääteltynä riittää.


Toimet on siis aloitettu, ruoka lavoineen viedään tarjolle tällä viikolla ja ruokintaa jatketaan pitkin kesää, joten apetta joudutaan ostamaan myös lisää kyyhkyn kilohinnan noustessa edelleen. Kyyhky ei ole helpoin metsästettävä, mikä asettaa lisähaastetta syksyn lihojen ennakkomarkkinoinnin ja "myynnin" toteutumiselle. Oikeastikin muutama kaveri on kysellyt mahdollisen herkun toivossa yhteisiä illanistujaisia riista-aterioineen ja kyselyihin olen vastannut myöntävästi.


Riistaa lienee tulossa myös sorsan muodossa, sillä naapurin kaveri on aloittanut vastaavat valmistelutoimet sorsien seudulle haalimiseksi samoin keinoin allekirjoittaneen kanssa eli ohran jyvien kanssa teluten. Rehun ja viljan kuljetus alkakoot ja syksyn saalismäärät taivaita hipokoot.

Vakaassa uskossa herneiden ja ohranjyvien lumouvaan vaikutukseeen

Herkullisia kyyhkynrintapaloja odotellessa

Tieto & kanakeitto

Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tuo on muistini mukaan klassinen tiedon määritelmä ja se opetettiin minulle aikoinaan Turun yliopistollisessa koulutuskeskuksessa jollakin filosofian oppitunnilla esiintulleessa professorin arvonimeä kantavan henkilön esittämässä sivulauseessa. Ja fiksuksi kuvittelemani esittämänä se jäi kaivelemaan mieltäni ja kaivelee edelleen.

Pitäisikö minun uskoa, jos hyvinkin luotettavan oloinen henkilö kertoo minulle ja seurassani oleville ilman äänen painon muutoksia, ilman nenän varren hieromisia ja ilman liiallisia silmien räpsyttelyjä itse totena pitämäänsä puhelinkeskustelua, minkä hän asiayhteyteen liittyen voi kertoa hyvinkin uskottavasti todeksi. Niinpä. Minä uskoin ja uskon edelleen. Luotettava ihminen myös perusteli esittämänsä toden, ja vieläpä erityisen hyvin.

Kaikki eivät kuitenkaan uskoneet tuota luotettavan ihmisen esittämää asiaa todeksi, vaan lienevät joidenkin muiden perusteiden "valossa" keksineet jonkin paremman tarinan kuin uskottavan totuuden. Minä olin ainoa, joka puolusti ja uskoi tätä hyvin perustellun toden uskomuksen kertojaa. Yksinäinen puolustaja kuutta vastustajaa vastaan on heikoilla - valitettavasti. Näin minulle kävi, mutta olen vakuuttunut kuuden käsitystäni vastustaneen henkilön jatkossa saamastani tuesta sekä arvostuksesta ja olen siitä jo tässä vaiheessa pahoillani. Kuuden edellä mainitun vähäisen tuen saajan joukkoon voi lisätä myös muutaman virkaa tekevän miehen, jotka muunneltua paikkansa pitävyyttä puhumalla ovat menettäneet sen silmissäni vähäisen omistamansa eli arvostuksen.

Näin se vaan menee. Uskoo ken tahtoo - totuuksia on monenlaisia!

Vittuuntuneena ja Rainbow`n kanakeitolla

Keskon matti kukkarolla

Jo on Keskon meininki mallillansa. Helsingin Sanomien mukaan Keskon pääjohtajalle talletetaan tai on talletettu 5,5 miljoonan euron lisäeläke. Palkkaa oli nostettu vuosina 2011-2012 reilut 200 000 euroa. Nyt aloitetaan parille sadalle työntekijälle yyteet ja odotettavissa on samalle määrälle sitä lisää. Anttila -tavarataloja suljetaan ja johtajalle talletellaan lisäeläkettä.

Ei tämä elo voi näin käydä. Tuhoon syöksytään ja kovaa. PERKELE! Yksikään johtaja Suomen maassa ei ole 5,5 miljoonan lisäeläkkeen arvoinen!!

Matti se on kohta Keskonkin kukkarossa, jos se Matti siellä noin koluaa ja rohmuaa. Liikemaailmassa kyseistä rohmuamista on ollut jo tovin ja se on rantautunut viime aikoina myös kuntajohtajien keskuuteen. Taloudellisessa kurimuksessa painivien kuntien kukkaron nyörit tulisi olla kireällä, mutta tarvittaessa sieltä löytyy rahaa - johtajille. Otetaan köyhiltä, tyhmiltä sekä puolustuskyvyttömiltä ja annetaan johtajalle. Erorahakorvaukset saattavat liikkua sadoissa tuhansissa ja kunnan- ja kaupunginjohtajat saavat sen myös vapaaehtoisesti irtisanoutuessaan. Uskomatontahan tämä on, mutta totta. 

Tämä ei olisi uskomatonta muuten, mutta vässykät ja paskahousut eli luottamushenkilöt haluavat tällaisia sopimuksia allekirjoittaa perseiden nuolentaa jatkaaksensa. Mihin sitä tavoiltansa ja jos maistuu vieläpä hyvälle.

Onnittelut Suomi kukoistavasta tulevaisuudesta kusettajien käsissä.

Maanviljelijöitä voinee kuitenkin onnitella, sillä tuleva maa- ja metsätalousministeri Hakkarainen laittaa Karjala- salkkuinensa maidontuotannon sekä tuet kohdalleen.

Voi Herra Jumala ja Hyvää Yötä!

Vaalit ja vastuu

Jo vain sain syödäkseni lauantaina herkullista jänistä. Lapin a la Montarde maistui kaikelta muulta kuin roskaruualta. Herraskaisesti nautittu jänis kera viinien osui ja upposi - kiitos huippukokki ja loistavat apulaiset!

Jänistä seuraavana päivänä koitti flunssan raateleman ruhoni toivuttaminen ja vaalien seuraaminen, mikä ehti päättyi ennen kuin alkoikaan eli 12 tunnin unien jälkeen maanantai aamu avautui odottamassani kauheudessaan: ei tule agraarisisaruksista hallituskumppaneita. Väitän persujen väistävän vastuun ja "jättäytyvän" hallituksen ulkopuolelle eli oppositosta on hyvä huudella.

Arjen alkuun saatiin koomistakin tietoa: ex-kansanedustaja, tuomittu kakekeskustalainen palaa eduskuntaan ja persulainen keskisuomalainen, liki Savon rajaa halajaa maa- ja metsätalousministeriksi. Politiikan ei pitäisi olla lähelläkään komiikkaa, mutta näin se on nyt nähtävä. Se, että joku seuraa vaalituloksien julkaisua kännissä ei minua häiritse. Kummempiakin herroja kuin kansanedustajaehdokkaita olen nähnyt humalassa hortoilemassa ja ihan julkisuudessakin.

Hallitusneuvotteluja odotan innostuneena. Ei muutu Suomen linja miksikään - liki entisillä mennään ja syytetään aiempia hallituksia virheistä, joiden korjaamiseen ei yksi tai kaksikaan hallituskautta riitä.

Paskan puhuminen jatkuu voitoista ja vastuista huolimatta. Pääasia, että saa olla vallankahvassa. Vallankahvasta tippuivat Talvivaara-Lehtomäki, Kimmo Äs ja Jouni Backman sekä Laura Räty. Joidenkin tippuminen harmittaa, mutta äly hoi - älä jätä ja rajansa kullakin!

Hyvillä mielin ja räkäisenä

Maasta sinä olet tullut

.....ja maalaiseksi sinun pitää jälleen tuleman.

Vaalitaisto käy kuumana ja puolueet syyttelevät toisiaan sekä edustajia milloin mistäkin. Keskusta on kahminut ja kähminyt väitteiden mukaan edustajalleen/edustajilleen miljoonia kusetetuilla jätevesiasetuksillansa. Tuleva pääministeri sekä hänen pikku apulaisensa Talvivaara-Lehtomäki ja tupee-Pekkariska ovat olleet viime aikoina loan ja paskanheiton kohteena, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Joku vävykin sinne hyötyjien ja kusettajien joukkoon oli ujutettu.

Tietämäni mukaan kansalaiset ovat Pekkariset, Lehtomäet ja Sipilät demokraattisesti eduskuntaan valinneet ja siihen tulee tyytymän. Jos edellä mainitut ovat onnistuneet kusetustoimissaan, niin onnittelen heitä fiksuista teoista. Niin kauan kaikki on hyvin, kun ei ole tehnyt mitään lainvastaista ja eipä heitä ole käsittääkseni mistään puheen keskipisteenä olevista asioista rangaistu.

Perussuomalaiset taitavat olla etunenässä toisten, erityisesti keskustalaisten lokaamisessa. En välitä moisesta toiminnasta - keskittyköön jokainen omaan tekemiseensä, sillä siinäkin on sarkaa. Keskusta on toiminut fiksusti ja pidättäytynyt lokailusta.

Keskustaa mustamaalaavat persut ovat kannatusmittausten mukaan kakkosena heti keskustan jälkeen, joskin suurella prosenttuaalisella erolla. Tämän hetkisen ennusteen käydessä toteen tulisi yhteistyön olla kuitenkin toimivaa, sikäli mikäli perussuomalaiset eivät pakoile vastuutaan kuten ovat jo kerran tehneet. Hallitukseen on mentävä, jos kansa niin sanoo!!

Ja kyllä kansa tietää!! Pitäisi tietää myös perussuomalaisten ja keskustalaisten, että ovat syntyneet samasta maaperästä eli Maalaisliitosta. Taannoin riitautunut Vennamo lähti Maalaisesta liitosta omille teilleen perustaen Suomen Pientalonpoikien puolueen, mikä muuttui sittemmin  SMP:ksi. Maalaisliitto jalostui myös Keskustapuolueeksi ja edelleen Suomen Keskustaksi eli

pärjätkäähän keskenänne agraarisisarukset

vaalitaistosta vittuuntuneena