tiistai 21. huhtikuuta 2015

Keskon matti kukkarolla

Jo on Keskon meininki mallillansa. Helsingin Sanomien mukaan Keskon pääjohtajalle talletetaan tai on talletettu 5,5 miljoonan euron lisäeläke. Palkkaa oli nostettu vuosina 2011-2012 reilut 200 000 euroa. Nyt aloitetaan parille sadalle työntekijälle yyteet ja odotettavissa on samalle määrälle sitä lisää. Anttila -tavarataloja suljetaan ja johtajalle talletellaan lisäeläkettä.

Ei tämä elo voi näin käydä. Tuhoon syöksytään ja kovaa. PERKELE! Yksikään johtaja Suomen maassa ei ole 5,5 miljoonan lisäeläkkeen arvoinen!!

Matti se on kohta Keskonkin kukkarossa, jos se Matti siellä noin koluaa ja rohmuaa. Liikemaailmassa kyseistä rohmuamista on ollut jo tovin ja se on rantautunut viime aikoina myös kuntajohtajien keskuuteen. Taloudellisessa kurimuksessa painivien kuntien kukkaron nyörit tulisi olla kireällä, mutta tarvittaessa sieltä löytyy rahaa - johtajille. Otetaan köyhiltä, tyhmiltä sekä puolustuskyvyttömiltä ja annetaan johtajalle. Erorahakorvaukset saattavat liikkua sadoissa tuhansissa ja kunnan- ja kaupunginjohtajat saavat sen myös vapaaehtoisesti irtisanoutuessaan. Uskomatontahan tämä on, mutta totta. 

Tämä ei olisi uskomatonta muuten, mutta vässykät ja paskahousut eli luottamushenkilöt haluavat tällaisia sopimuksia allekirjoittaa perseiden nuolentaa jatkaaksensa. Mihin sitä tavoiltansa ja jos maistuu vieläpä hyvälle.

Onnittelut Suomi kukoistavasta tulevaisuudesta kusettajien käsissä.

Maanviljelijöitä voinee kuitenkin onnitella, sillä tuleva maa- ja metsätalousministeri Hakkarainen laittaa Karjala- salkkuinensa maidontuotannon sekä tuet kohdalleen.

Voi Herra Jumala ja Hyvää Yötä!


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vaalit ja vastuu

Jo vain sain syödäkseni lauantaina herkullista jänistä. Lapin a la Montarde maistui kaikelta muulta kuin roskaruualta. Herraskaisesti nautittu jänis kera viinien osui ja upposi - kiitos huippukokki ja loistavat apulaiset!

Jänistä seuraavana päivänä koitti flunssan raateleman ruhoni toivuttaminen ja vaalien seuraaminen, mikä ehti päättyi ennen kuin alkoikaan eli 12 tunnin unien jälkeen maanantai aamu avautui odottamassani kauheudessaan: ei tule agraarisisaruksista hallituskumppaneita. Väitän persujen väistävän vastuun ja "jättäytyvän" hallituksen ulkopuolelle eli oppositosta on hyvä huudella.

Arjen alkuun saatiin koomistakin tietoa: ex-kansanedustaja, tuomittu kakekeskustalainen palaa eduskuntaan ja persulainen keskisuomalainen, liki Savon rajaa halajaa maa- ja metsätalousministeriksi. Politiikan ei pitäisi olla lähelläkään komiikkaa, mutta näin se on nyt nähtävä. Se, että joku seuraa vaalituloksien julkaisua kännissä ei minua häiritse. Kummempiakin herroja kuin kansanedustajaehdokkaita olen nähnyt humalassa hortoilemassa ja ihan julkisuudessakin.

Hallitusneuvotteluja odotan innostuneena. Ei muutu Suomen linja miksikään - liki entisillä mennään ja syytetään aiempia hallituksia virheistä, joiden korjaamiseen ei yksi tai kaksikaan hallituskautta riitä.

Paskan puhuminen jatkuu voitoista ja vastuista huolimatta. Pääasia, että saa olla vallankahvassa. Vallankahvasta tippuivat Talvivaara-Lehtomäki, Kimmo Äs ja Jouni Backman sekä Laura Räty. Joidenkin tippuminen harmittaa, mutta äly hoi - älä jätä ja rajansa kullakin!

Hyvillä mielin ja räkäisenä




keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Maasta sinä olet tullut

.....ja maalaiseksi sinun pitää jälleen tuleman.

Vaalitaisto käy kuumana ja puolueet syyttelevät toisiaan sekä edustajia milloin mistäkin. Keskusta on kahminut ja kähminyt väitteiden mukaan edustajalleen/edustajilleen miljoonia kusetetuilla jätevesiasetuksillansa. Tuleva pääministeri sekä hänen pikku apulaisensa Talvivaara-Lehtomäki ja tupee-Pekkariska ovat olleet viime aikoina loan ja paskanheiton kohteena, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Joku vävykin sinne hyötyjien ja kusettajien joukkoon oli ujutettu.

Tietämäni mukaan kansalaiset ovat Pekkariset, Lehtomäet ja Sipilät demokraattisesti eduskuntaan valinneet ja siihen tulee tyytymän. Jos edellä mainitut ovat onnistuneet kusetustoimissaan, niin onnittelen heitä fiksuista teoista. Niin kauan kaikki on hyvin, kun ei ole tehnyt mitään lainvastaista ja eipä heitä ole käsittääkseni mistään puheen keskipisteenä olevista asioista rangaistu.

Perussuomalaiset taitavat olla etunenässä toisten, erityisesti keskustalaisten lokaamisessa. En välitä moisesta toiminnasta - keskittyköön jokainen omaan tekemiseensä, sillä siinäkin on sarkaa. Keskusta on toiminut fiksusti ja pidättäytynyt lokailusta.

Keskustaa mustamaalaavat persut ovat kannatusmittausten mukaan kakkosena heti keskustan jälkeen, joskin suurella prosenttuaalisella erolla. Tämän hetkisen ennusteen käydessä toteen tulisi yhteistyön olla kuitenkin toimivaa, sikäli mikäli perussuomalaiset eivät pakoile vastuutaan kuten ovat jo kerran tehneet. Hallitukseen on mentävä, jos kansa niin sanoo!!

Ja kyllä kansa tietää!! Pitäisi tietää myös perussuomalaisten ja keskustalaisten, että ovat syntyneet samasta maaperästä eli Maalaisliitosta. Taannoin riitautunut Vennamo lähti Maalaisesta liitosta omille teilleen perustaen Suomen Pientalonpoikien puolueen, mikä muuttui sittemmin  SMP:ksi. Maalaisliitto jalostui myös Keskustapuolueeksi ja edelleen Suomen Keskustaksi eli

pärjätkäähän keskenänne agraarisisarukset

vaalitaistosta vittuuntuneena

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hamppari herneillä

Kevät toi, kevät toi muurarin. Kevät toi, kevät toi maalarin. Kevät toi rakennuksille hanslankarin ja rannoille hampparin.

Sen se teki laulussa joo, mutta minulle kevät toi hampparin lautaselle. Helppoa, hyvää ja monipuolista ruokaa pienellä vaivalla.

Resepti: hankkiudu kauppaan, jossa hamppareitakin myydään. Etsi käsiisi Saarioisen Iso Häränpihvi Hampurilainen, marssi kassalle ja maksa ostoksesi. Lämmön lähteelle päästyäsi avaa ostamasi tuote ja sijoita se lautaselle pakkauksen sisältämä cheddar -juusto pihville asettaen. Lämmitä haluammallasi tavalla hiukan yli juuston sulamisen. Tuunaa herkku ranskanperunamausteella maustamallasi ja paistamallasi kananmunalla. Ananasviipalekin sopii täytteeksi. Tyhjennä vehnäisten väliin vielä ostoksesi mukana tuleva majoneesipussukka.

Herkun kruunaa ehdottomasti itse kasvattamasi herneet ja niin kulinaristinen kuin esteettinenkin kahdentoista Een nautinto on valmis lautaselta parempiin suihin hävitettäväksi.

Outo sana tuo kulinaristinen, mutta kuulostaa hyvältä.

Hamppareista on moneksi,

hyvillä mielin, herneettömällä nenällä ja rakkaudesta niin hamppareihin kuin eineksiinkin


Kadonneen kebapin jäljillä




Niin oli hyvää ja runsas nautinto tuo Karttulan kylän pizzeriasta lounasaikaan kuudella eurolla hankittu rullainen kepappi. Kyseinen ravintola oli leppoinen ruokapaikka, jossa oli maahanmuuttajataustainen yrittäjä liikkeellä hyvällä palveluhengellä - hengellä, jollaista saa kotimaisesta rikastumisen toivossa vähäeleisesti palvelevasta pienyrittäjästä vain haaveilla.

Tekijöistä sen enempää. Ruoka, jota joissakin piireissä roskasellaiseksikin kutsutaan oli makoisaa, tuoretta ja ennen kaikkea salaatintäyteistä. Lihaa oli varmasti riittävästi, mutta erityisen suuri salaatin määrä ihastutti yksittäistä ateriaa kahdesti syödessä ja kahdesti nälkänsä tällä kyllästäessä.

Kebapinliha on ollut henkilökohtaisesti monta kertaa mielenpäällisinä sen alkuperää ihmetellessäni. Aikoinaan 2000 -luvun alussa tein ystäväni Vesan kanssa jopa erämaisen retken Googlen, Rautavaaran ja Turkin alangoille, ylängöille kuin kesannoillekin kebapin jäljen löytääksemme. Käytimme runsaasti aikaa kyetäksemme hahmottamaan tuon varsin tuoreesti tuolloin Suomeen jalkautuneen lihaisan herkun jäljen. Metsistä löytyvistä lihaisista jäljistä tuttuja olivat jo hirvi, jänis, peura, mufloni sekä kauris. Kebapin jäljistä vaan ei tietoakaan, joskaan ei ulkonäöstäkään. Vakaasti olimme päättäneet kuitenkin tuon uuden tulokkaan jäljen jostakin löytää.

Viimeisenä oljenkortenamme käytimme Suomen riistakeskuksen asiantuntijaa, jolle soitimme ja esitimme mieliämme useita vuosia askarruttaneen kysymyksemme: millainen eläin se kebap ja millainen on kebapin jälki? Lupasivat riistakeskuksesta soitella, mutta ei ole kuulunut saati kuvaa sähköpostiimme saapunut.

Maukkaan kebapinlihan lumoissa tuon jalon lihamuodon todellista jälkeä jo toistakymmentä vuotta odottaneena ja edelleen toivossa elävänä

hyvillä mielin rullaisella ja ripauksella tomaattikastiketta





keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

112 - Hätäkeskus Hoi!

Luin juuri iltapäivälehdestä http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1428409998272.html uutisoinnin, jossa yhdeksännelläkymmenennellä käyvä pirkamaalaismies oli jäänyt muutaman kilometrin päähän kodistaan sähköpyörätuolistansa loppuneen virran takia. Kohdalle sattunut pariskunta oli soittanut hätäkeskukseen hankkiakseen apua pulaan joutuneelle ikäihmiselle. Avunpyyntöön ei oltu tarjottu konkreettista apua, vaan todettu asian olevan heidän toimialaansa kuulumatonta ja kehottaneet kääntymään korjaamon puoleen. Jutussa pariskunnan rouva ihmetteli palokunnan auttavan kissoja puusta, mutta ei ihmistä apua tarvitessaan.

Minäpä ihmettelen myös: muutama vuosi sitten ajoin moottoritiellä suurehkon kaupunkin liepeillä kunnes kauempana kaistalleni ilmestyi äkisti henkilöauton keula ajovaloineen. Ratin takaa näkyi myös kuljettaja, jota haamusellaiseksikin kutsuttaneen. Väistin aamuruuhkan aikaan tuota rampilta kaistalleni ilmestynyttä kansanautopoloa ja soitin samaan aikaan hätäkeskukseen. Kerroin asiani lyhyesti hätäpäivystäjän ymmärtäessä juonen sisällön varsin pikaisesti. Päivystäjä kehotti minua kolmeen eri kertaan kääntymään tämän moottoritiellä väärään suuntaan ajavan Volkswagen Polon perään syystä, jota en tiedä enkä tuolloin halunnutkaan tietää. Kolmannen hullunkurisen kehotuksen jälkeen lopetin kyseisen puhelun ilman hätäkeskuksen lupaa ja vastoin yleisiä hätäpuheluohjeita..

Ajoin aamuvarhaisella töistä päästyäni kohti kotia: tien laitaan mäen nyppylän taakse oli pysähtynyt rekka-auto, jonka kuljettaja yritti sidontaliinoin vetämällä saada vastaan hangoittelevaa hiehoa pois keskeltä tietä. Tapahtumapaikka oli niin auttajan kuin autettavankin sekä muiden tiellä liikkuvien kannalta vaarallinen huonon näkyvyyden takia. Soitin rekkakuskin pyynnöstä hätäkeskukseen ja kerroin meneillään olevasta tapahtumasta: "liikkuuhan teillä hirviäkin eli antakaa hiehon olla" - ei siis apua hätäkeskuksesta. Soitin tuttavalle paikalliseen palokuntaan ja he menivät paikalle, jolloin tielle oli kokoontunut jo 7 hiehoa. Myöhemmin tietämäni mukaan tuotantoeläimen poistaminen tieltä olisi kuulunut poliisille välitettäväksi tehtäväksi. Hiehot todettiin läheiseltä tilalta karanneiksi maantien tukkijoiksi ja vaaran aiheuttajiksi.

Eräänä toukokuun lopun perjantai-iltana naapurini alkoi ammuskella taajamassa ilotulitusraketteja. Taivaalta tippuneet savuavat pahvintähteet laskeutuivat omakotitaloalueelle kuivahkolle metsämaalle. Soitin asiasta huolestuneena ja ärsyyntyneenä hätäkeskukseen, jonne oli jo "ampujan" naapuristakin vanhempi hätääntynyt rouva soittanut ja sanonut ammutun hirvikiväärillä 8 kertaa - hätäkeskuksen mukaan mitään ei ole vialla. Arvelin ääneen tarvittavan 9 hirvikiväärin laukausta poliisin paikalle saamiseksi - sain vain "luurin korvilleni". Pyysin heitä myös järjestämään palovartion taajaman kuivalle heinikkoalueelle, mihin ei heidän mukaan ollut mitään tarvetta.

Nuoriso ajeli ooppelilla pitkin kylää ja maanteitä yhden koviksista kovimman istuessa katolla kaljakori sylissä kyseistä juomaa nauttien. Nopeudet taajamassa olivat olleet maantielle sopivia nopeuksia. Kaverini ilmoitti asiasta hätäkeskukseen, josta todettiin: "soita sitten, kun jotakin sattuu".

Kaikesta huolimatta ladatkaa ja tankatkaa papat moponne huolella, hirvikiväärit kuuluvat taajamaan kokeiltaviksi, tulittakaamme iloisia tulitteita rajoituksetta, aidat nurin ja antakaa hiehojen olla kuten hirvien. Juokaa kaljanne liikkuvan auton katolla istuen.

Moottoritiellä "vastavirt(s)aan" ajettaessa tulee huolehtia sen suorittamisesta kahtena haamusuorituksena samanaikaisesti eli kaksin aina kaunihimpi.

Miettikää tarkoin, mitä hätäpuhelussa valitatte - "ampukaa yli" ja apu saattaa siten olla varmempaa, jos sittenkään!

Siinähän sitä jo mielipahaa ihan ruuattakin





tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pseudomasennus




Iltapäivälehti julkaisi tänään tiistaina pääsiäisen jälkeen Turun yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajan tutkimuksen tuloksia painajaisten merkillisyydestä masennukseen eli painajaiset ovat merkki masennuksesta.

Masennuin oitis tämän uutisoinnin luettuani, sillä edellisenä ja sitä edellisenä yönä näin painajaisia. Toissa yönä autonostajat olivat saapumassa pihallemme: käynnistin auton ja savunmuodostus oli huomattavaa. Lisäksi heti käynnistettyä auton kojetauluun syttyi poikkeuksellisen iso punainen varoitusvalo ilmoittamaan liian alhaisesta öljymäärästä, kun hetkeä aiemmin olin kehunut auton olevan juuri huollettu ja kunnossa. Lisäksi autosta noustuani havaitsin kaikkien renkaiden olevan puhki puukotettu. Viime yönä joukko tuntemattomia miehiä hyökkäsi kimppuuni kehottaen minua poistumaan autostani haulikolla ja kirveellä uhaten. Muutama viikko sitten minua puukotettiin raviradalla. Autoja, aseita ja astaloita - hui, mutta onnekseni unia!

Selittelylle ei jääne varaa. Turun ylipoiston ja THL:n tutkimuksen tuloksiin nähden lienen selkeästi masentunut, vaikka koen olleeni tänäkin aamuna kovin iloinen, laulavainen ja energinen huolimatta töihin saapumisesta pitkähkön vapaan jälkeen. Hyvän tuulisena ja tyynenä työskentelykin viitannee johonkin ongelmaan? Unien yhteydestä mielen ongelmiin lienee paljonkin näyttöä, mutta on sitä maailmassa paljon muutakin hölynpölyä - uskoo ken tahtoo!

Mikäli lukisin tuota nyt iltapäivälehden lyhyesti siteeraamaa tutkimusta enemmän, niin löytäisin sieltä paljon yhteyksiä itseeni ja masennukseen liittyen. Oikein kovasti lukemaansa uskoessa pääsee varmasti mielensä päähän ja siksi jätän tuonkin tutkimuksen syvällisemmin lukematta. Suomessa ja maailmalla tuotetaan hirvittävä määrä tutkimuksia, jotka ovat tuloksiltaan ihmismieltä rassaavia ja stressaavia. Tutkimustuloksia kannataa tarkastella kriittisesti sekä muistaa olla sekoittamatta tuloksia ja asiayhteyttä tai sitten sekoittaa ne - päästäkseen haluamaansa mielentilaan ja tavoitteeseen. Itse jätän hölyt ja pölyt niin tieteestä kuin taiteestakin tieten tahtoen kuin taitenkin lukematta pyrkien säilyttämään mielen tasapainon elosta, onnesta ja autuudesta nauttien.

Masennus on vakava ja yleinen vaiva, mistä ei tulisi viisastella. Tieteen ja iltapäivälehtienkin tulisi olla vastuullisia tutkimustulosten julkistamisen sekä markkinoinnin suhteen. Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää!

Äkillisesti ilmenneestä pseudomasennuksesta huolimatta ja mielenköyhänä hyvillä mielin

rosmariiniperunoilla ja vadelmamehulla



maanantai 6. huhtikuuta 2015

Ylösnousemus ja herätys

Ylösnousemuksen juhla eli pääsiäinen on nyt taputeltu. Nyt olisi aika "herätä" arkeen monen pääsiäisen ansiosta vietetyn vapaapäivän jälkeen. Pääsiäinenhän on mukava juhla kristillisyytensä ansiosta tai siitäkin huolimatta, sillä pitkähkö perjantai ja toinen pääsiäispäivä ylösnousemuksen jälkeisenä päivänä tuottavat ainakin työssäkäyville kovasti kaivattuja vapaita. Yhteiskunnallista tai laajempaa taloudellista merkitystä en osaa arvostaa saati ajatella, sillä omat ja läheisten kannikathan ne pitkine vapaine lähinnä mielessä.

Mökillä vietetty pääsiäinen hyvässä säässä oli mainiota lepoa ja katkaisu arkeen. Mökillä erämaan keskellä, kaukana liikenteen ja elon melusta on ilo herätä aamuisin - vallitseva hiljaisuus on lumoava. Lauantaiaamuna herätys tapahtui kuitenkin poikkeavasti meteliin, jos luonnon tapahtumasta sellaista voi todeta. Koiraspuolinen teeri aloitti varsin äänekkään soidinesiintymisensä heti auringon näyttäydyttyä. Kukerrukseksi kutsuttava soidintelu tapahtui aivan äärellä eli pihakoivusta käsin, joten ääni oli sen vuoksi aiemmin tapahtuneista huomattavasti poikkeava eli äänekäs. Kyseinen yksinäinen ukkoteeri sai metelöintinsä anteeksi, sillä verkkainen ylös nousemiseni tapahtui hyvillä mielin teeripojan reilun tunnin mittaista soidintyöskentelyä seuratessa.

Yhteistä kieltä ei teeripojan kanssa löydetty - ääni soi kuitenkin tuon asiansa osaavan kukon rinnassa ja kurkussa niin hienosti, ettei siinä sanoja tai ymmärrystä tarvittu. Kiitos teerikukolle loistavasta ja miellyttävästä herätyksestä. Huomenna arjen koittaessa herättää ja ylös nostattaa toiset äänet - todennäköisesti epämiellyttävämmät sellaiset.

Hyvillä mielin kanttarellein ja karhuin taputellusta arkea kohden





keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Oharit

Voe mahoton sentään tätä loistavaa juttua, vaikkakin on otsikoitu negatiivisella sanalla. Minua on nyt kahden vuoden ja kolmen kuukauden aikana kusetettu ihan topakasti eli sanotaan, että toistuvasti ja vielä saman henkilön toimesta. Minun on pakko pitää asiaa loistavana, sillä hänelle paskan puhujalle sillä on täytynyt olla minua suurempaa merkitystä ja kenties iloakin. Minun kulhoon sopii ohareita ja muunneltua totuutta sekä todellista valhetta. Toivotan siis oharit, muunnellut totuudet sekä valheet emä valheineenkin tervetulleeksi synkeään mieleeni!

Olen kyseiselle henkilölle kertonut hänen valehteluistansa ja hän on niistä todistettavastikin jäänyt kiinni, mutta hienointahan tässä on hänen pääsemisensä tavoittelemaansa päämäärään minun ollessa tästä päämäärästä täysin tietämätön. Jokin huomattavan erikoinen ominaisuus ihmisessä täytyy olla, jotta hän kykenee päivästä toiseen syöttämään toisille muuta kuin todellisuutta ja erityisesti muiden käsittäessä esitetty totuutena. En saata muuta kuin ihailla. Itse olen valehtelua kokeillut ja paskan puhujana sitä muutaman vuosikymmenen harjoitellutkin, mutta asiayhteydet ovat olleet eri sfääreissä verrattuna tässä ihailemaani verrattuna. Jotta semmosta reilua.

Asiasta melkein kolmanteen - minulta pyydettiin tänään facebookissa kolmea positiivista asiaa esitettäväksi kolmelta päivältä eli pidän tätä kokemaani tämän päiväistä oharia yhtenä sellaisena. Urbaanin sanakirjan mukaan "tehdä oharit" tarkoittaa luistaa tai luikerrella kierosti pois sopimuksesta, jättää saapumatta, vetää välistä. Tänään hän jäi saapumatta. Mainittakoon, että kyseinen hän ei kuulu lähipiiriini.

Ohareista huolimatta ilta jo kummasti hämärtää ja on nukkumaan menon aika. Positiivisella fiiliksellä on ilo painua peiton alle heräten aamulla aikaisin uuteen aamuun, joskin uuteen aamuun herääminen ei aina ole niinkään varmaa. Siispä uuden aamun näkemisestä toivossa eläen sekä

ohareista, loistavasta ja positiivisesta huolimatta

niin hyvillä mielin kuin sitruunatortullakin