Niin oli hyvää ja runsas nautinto tuo Karttulan kylän pizzeriasta lounasaikaan kuudella eurolla hankittu rullainen kepappi. Kyseinen ravintola oli leppoinen ruokapaikka, jossa oli maahanmuuttajataustainen yrittäjä liikkeellä hyvällä palveluhengellä - hengellä, jollaista saa kotimaisesta rikastumisen toivossa vähäeleisesti palvelevasta pienyrittäjästä vain haaveilla.
Tekijöistä sen enempää. Ruoka, jota joissakin piireissä roskasellaiseksikin kutsutaan oli makoisaa, tuoretta ja ennen kaikkea salaatintäyteistä. Lihaa oli varmasti riittävästi, mutta erityisen suuri salaatin määrä ihastutti yksittäistä ateriaa kahdesti syödessä ja kahdesti nälkänsä tällä kyllästäessä.
Kebapinliha on ollut henkilökohtaisesti monta kertaa mielenpäällisinä sen alkuperää ihmetellessäni. Aikoinaan 2000 -luvun alussa tein ystäväni Vesan kanssa jopa erämaisen retken Googlen, Rautavaaran ja Turkin alangoille, ylängöille kuin kesannoillekin kebapin jäljen löytääksemme. Käytimme runsaasti aikaa kyetäksemme hahmottamaan tuon varsin tuoreesti tuolloin Suomeen jalkautuneen lihaisan herkun jäljen. Metsistä löytyvistä lihaisista jäljistä tuttuja olivat jo hirvi, jänis, peura, mufloni sekä kauris. Kebapin jäljistä vaan ei tietoakaan, joskaan ei ulkonäöstäkään. Vakaasti olimme päättäneet kuitenkin tuon uuden tulokkaan jäljen jostakin löytää.
Viimeisenä oljenkortenamme käytimme Suomen riistakeskuksen asiantuntijaa, jolle soitimme ja esitimme mieliämme useita vuosia askarruttaneen kysymyksemme: millainen eläin se kebap ja millainen on kebapin jälki? Lupasivat riistakeskuksesta soitella, mutta ei ole kuulunut saati kuvaa sähköpostiimme saapunut.
Maukkaan kebapinlihan lumoissa tuon jalon lihamuodon todellista jälkeä jo toistakymmentä vuotta odottaneena ja edelleen toivossa elävänä
hyvillä mielin rullaisella ja ripauksella tomaattikastiketta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti