Vaalit

Muutosehdotuksia, lupauksia, linjauksia, puolueen teesejä ja mitä kaikkea sitä tuleekaan televisiosta, sanomalehdistä ja sosiaalisesta mediasta. Huima on tahti näin vaalien alla. Itse saan olla kiitollinen, ettei minun yhteydenottoihini aikoinaan vastattu. Soitin reilu vuosi sitten erään puolueen ja erään piirin puheenjohtajalle parikin kertaa onnistumatta saamaan häntä "langan päähän". Lisäksi laitoin hänelle yhteydenottopyynnön sähköpostitse - ei onnistunut sittenkään. Syytä noihin yhteydenottojeni epäonnistumisiin en tiedä, sillä en ole koskaan ollut tekemisissä tämän vaikeasti tavoitettavan paikallisen puheenjohtajan kanssa.

Yhteydenotoillani oli kaksi tarkoitusta: kuntaliitosselvitykseen liittyvä yhteistyö sekä ilmoittautuminen ehdolle eduskuntavaaleihin. Yhteydenotossa onnistuessani ja mielihaluni tultua hyväksytyksi laajemmalti puolueen sisällä, minä poloinen saattaisin olla nyt tuolla turuilla ja toreilla puhumassa kansalle paskaa ja lupailemassa olemattomia, sillä ei kai sinne eduskuntaan juurikaan muuten saata päästä. Tosin vaalityössä ja läpipääsyssä saattaa olla hyötyä jonkin urheilulajin MM- tai olympiatason mitaleista sekä pulleasta lompakosta.

Sauliiivarilta näitä edellä mainittuja ominaisuuksia paskan puhumisen lisäksi ei löydy, joten siinäkin mielessä kovapalkkaiseen kansanedustajuuteen hakeutuminen olisi saattanut olla turhaa. Ajattelin läpipääsyä kylläkin ihan vakavissani, sillä olen eläissäni kiertänyt Savo-Karjalan aluetta ristiin rastiin siltojani juurikaan polttamatta. Ajatus ehdokkaaksi lähtemisestä tuli kuultuani uutisista Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirien yhdistymisestä. Vaaliteemasta ei ollut vielä varmuutta, joskin ajattelin oikeasti ajamieni asioiden lisäksi luvata läpipäästyäni kertoa ikäänkuin oto -hommina avoimesti kansanedustajan työstä ja eduista sekä mahdollisuudesta saada palkkaa tekemättä mitään.

Edelleen Luojalle kiitos latujeni aukaisusta oikeisiin suuntiin, sillä arvostan suuresti mahdollisuuttani tupsutella ja touhuta omiani kaikessa rauhassa kotosalla ja mökillä ilman vaalien tuomaa hulabaloota ja murhetta. 

Vaikkakaan en tiedä kärsiväni bipolaarisesta mielialahäiriöstä, niin manian rajoilla vaikuttaa joskus käydyn - niin on visioo pukannu!

Hyvillä mielin ilman katkeruutta ja puolueettomana sekä meetvurstileivällä

   

Kalakukko

Junnailijan pilli ilimmoo jo viilsi........................lentävä kalakukko! Matkani vie tänään Kuopijjoon. Aatonhuolto ja uintia tarjolla eli ressipäivä tiijossa, sillä muallaiseks olemukselttain ja ajatuksilttain muuttunneena kaupunnin hulina viep voemat ja vuattii vähintäännii iltapäeväunet, jos ee jopa raammaattisen kokemuksen purkuva.

Muaseuvun raaha on tehnä siis kaapunkiasijoennista vuos vuojelta raskaamppoo. Aennoot ilonpilikahukset kaapungista lööttyy vierailukohteesta, mitkä usseennii rajoittuu kaverin ja vanhempiini luona käänttiin. Positiivisuutta voep kerätä myös torivierraelulla. Kuopion tori ol jo aekonnaan perjanttaisseen ilta-aekkaan suosittu nuorten temmellyskenttä ja nyt aekkuisiällä siellä suattaa käävä naattimassa savolaissuuven ilimapiiristä ihan päeväsaekkaan Partasten evväetä maestellen ja savolaesta lupsakkuutta kuunnellen.

Torin savolaisista ruokatuotteesta parrainta oovat lihapiirakat ja kalakukko. Tännään taijan testata savolaesta kalakukkoo, sikälli mikälli rahat riittää semmosen osttoon - niin oovat kuulema kalliiks männy. Lihappiirakka rasvvoo valuvana leepomotuotteena ja roskaruuvaks luokiteltuna herkkuna maesttuu aena. Kaapallista kalakukkoo oon usseennii pitännä kuivanlivakkana ja muistini mukkaan liikkoo vehnäjaahhoo sisältävänä, vaalleen haelakkana teollisena jalostteena.

Alakuperänen mummon, tätin tae äetin kukko on sitä oekkeeta kukkoo, missee oon vehväjaahoja juur käätetty - ruista sen olla pittää. Markettiloestahi suap niitä turistin hölömäkkeehin tulijjaisiks vietäviä vietävän makusia vehnäjaaholla ja ilimalla tehtyjä kalattomia huijjaaksia. Foliossa kaapan hyllyssä ne näättää lupsakan kupsakoelta, vuan siihenpä se kukkoilu loppuuhi - ilimasta makssaavat ja vehnäjaahosta. Vuan torilta kään hakemassa.

Äet tek aekonnaan 30 -vuotis syntypäivillenj jumalattoman ison ja tarkotuksella suolasen ahvenkukon. Mahottomasti siitä poekkiin kansa tykättiin ja vielähi sitä noppeesti ahmimalla hävitettyä herkkua kaiholla muistellaan. Pohjosesta karjalasta mukana ollu porokylän leepomon piirakkakasvatti ehätti sitä jo ahmiissahhii kehummaan, jotta "äejjän on hyvvee tämä äetis ahvenesta tekemä muikkukukko". Sitäpähän sitä on sitten toestakymmentä vuotta toesteltunahhii, niin lipsahti kaverilta mukavasti - muikustahan se kukko tehhään, tä!

Ukko

Hei vaan kaikille, nimeni on Ukko. Olen nyt hieman luvattomilla vesillä, sillä isäntäni jätti tietokoneensa ja tämän blogisivun auki. Käytän tilaisuutta hyväksi ja kerron itsestäni. Isäntäni kirjoittaa tänne kuulema tyhmiä ja synkeitä mielenpiällisiänsä. Minä yritän saada aikaiseksi mielipahasta parempaa, sillä mielipahasta en niin välitä, mutta roskaruoka on herkkuani!

No joo.....pienenä olin tosi pieni, vain pienen kaukosäätimen kokoinen. Syy pienuuteeni johtuu kaiketi siitä, että olin syntyessänikin tosi pieni. Toiset syntyvät kuulema isompikokoisina ja ovat sitten aikuisenakin isompia. Niin se vain menee. 

Ensimmäiseen syksyyni tultaessa olin kasvanut jo melkolailla isoksi ja metsästyshommiin sopivaksi. Joulukinhan siinä heti kohta ensimmäiset jänikset tavattuani tuli ja minut laitettiin vastoin parempaa tahtoani malliksi joulukortteihin. Ihmisen olemattomalla etuoikeudella minua käytettiin hyväksi - kuka sitä nyt joulukorttiin haluaisi. 

Minähän olen kevään 2008 ylioppilas. Pääsin samana vuonna lukiopapereillani suoraan Muuruveden maatalousoppilaitokseen ylipuutarhurilinjalle, mutta se ei minua kiinnostanutkaan. Isäntäni ja emäntäni vain usuttivat sinne, koska pienenä olin niin kovasti kiinnostunut kotikukkien tutkimisesta ja pureskelusta. Mullatkin vaihdoin sisäkukkiin useita kertoja vuodessa. Sitten lukion päätyttyä olenkin hengaillut enimmäkseen emäntäni rahoilla ja isäntäni avustuksella ihan kotimiehenä ja peräkammarin poikana. 

Jalkapallo on harrastuksistani ehkä mukavin, koska sen ansiosta pääsee mukaviin saunailtoihin ja tapaamaan samalle asialle vihkiytyneitä kavereita. 

Jäniksenajokokeissa olen menestynyt kovin huonosti, vaikka kerran sieltä pokaalin sainkin. Kokeiden aikaan olin sairas, eikä isäntäni siitä vielä kokeiden aikaan ollut tietoinen. Minut on nukutettu ja mahalukkuni tähystetty kaksi kertaa tohtori Sarpasen löydettyä molemmilla kerroilla vaikea gastriitti, mikä paljastui noiden ajokokeidenkin menestymättömyyden syyksi. Tohtori Sarpanen on ne kyllä hyvin ja kuulemani mukaan edullisestikin hoitanut. Nykyään joudunkin syömään tuon mahavaivan takia Ranixalia ja Losecia liki ympärivuotisesti. 

Vapaa-ajallani kun en metsästä, niin tykkään ottaa rennosti: kesäaikaan minut löytää useinkin terassilta auringonottopuuhissa. 

Emäntäni on tosi mukava tyyppi, mutta isäntäni vähän "kenkku". Kerran olin liki päästä mukaan Thaimaan matkalle, mutta isäntäni huomasi minun piiloutuneen pakkausvaiheessa matkalaukkuun ja niin jäi sekin reissu minulta tekemättä. Olin tuon lomareissun ajan mummolassa täyshoidossa - ei paha sekään.

Laitan vielä loppuun kuvan isännästäni, jos sattuu joskus vastaan tulemaan.

Mukavata vaan kevättä kaikille

Ukko, hyvillä fiiliksillä ja isäntänsä sauliiivarin tunnuksilla

Jalapeno

Maistoin tätä kyseistä alkuperänsä Meksikon Jalapan kaupungista saanutta pääasiassa ruokien maustamiseen tarkoitettua paprikaista ja marjaista hedelmää ensimmäisen kerran Paraisilla Lessorin saaressa vuonna 2005. Ensituntuma tuolloin leivän päällisenä nautittuna oli varsin tulinen kuten chilin kuuluukin olla, mutta intouduin kuitenkin syömään sitä ehkä liialtikin. Seuraavana aamuna tulisuus konkretisoitui aamutoimien yhteydessä. Ilman ääntä en aamuisesta toimituksestani selvinnyt ja muisto ensitutustumisesta elää edelleenkin kirkkaana mielessäni.

Kyseisen hedelmän tulisuutta arvioidaan Scovillen asteikolla, mikä ilmoittaa jalapenon tulisuudeksi 3500 - 8000 yksikköä. Lainvalvonnassa käytettävä paprikasumutin ulostaa 0,5 - 5,3 miljoonaa Scovillen yksikköä ja itselleni nimenä tunnetuin chili Naga Morich liikkuu tulisuudessaan noin miljoonassa yksikössä. Joillekin kapsaisiinin eli chilipaprikoiden tulisuuden aiheuttajan nauttiminen tuottaa mielihyvää. Kyseistä ainetta käytetään myös lääketeollisuudessa kivunlievitystarkoitukseen. 

Hurjimmat chilipaprikoiden nimeen vannovat alan harrastajat kilpailevat tuon tulisen ja helvetillisen mausteen Naga Morich´n syömisessä ihan MM-tasolla saakka. Kovimmat tulen sietäjät syövät puolessa tunnissa parisataa grammaa tulista herkkuansa ilmeiden vaihdellessa ilmeettömästä ilmeikkääseen ja äänen ininästä itkuun. Tulisten chilien syömisessä suurin nauttija taitaa kuitenkin olla se sivustaseuraaja, joka kokee ilosta sitä parhainta eli vahingoniloa.

Chilit eivät ole sitten mitään sukua "oikeille" pippureille ja kasvitieteellisesti paprika ei ole vihannes vaan marjahedelmä. Jalapenot kuuluvat chilien tulettomaan capsicum annuum -ryhmään, joita paprikoiksikin sanotaan. Chili ja paprika tarkoittavat kasvina kuitenkin lähes samaa asiaa, joskin chiliksi  tai maustepaprikaksi sanotaan vain capsicum -suvun tulisimpia muotoja. Saadakseni asian ainakin omalta osaltani ymmärtämättömäksi niin sitten olisi vielä se turkinpippuri, mikä esiintyy niin puhekielessä kuin karkkipusseissakin, mutta on chilin synonyymina kuulemani mukaan jo mennen talven lumia.

Itse nautin eilen purkillisen jalapenoa eli liki tuletonta paprikahedelmää ja ihan vaan lääkkeeksi - tulettomuudesta huolimatta lääke toimi ja obstipaatiosta ei ole tietoakaan. 

Käyttämäni jalapenon kirjoitusasu on virheellinen, valokuva onneton ja käsitykseni chilistä, paprikasta, maustepaprikasta, jalapenosta, kapsaisiinistä sekä capsicumista äärimmäisen vajavaista, joten pahoitellen sekä

kepeillä ja hyvillä mielin jalapenoa mutustellen

Vari Jalkonen

HUIMAT KIITOKSET huoltopäällikkö Vari Jalkoselle! Momä tänille tuntematon urheilun ja erityisesti urheiluhuollon erityisasiantuntija sekä monitoimija vietti eilen syntymäpäiviään. Vielä viisi päivää ennen syntymänsä merkkipäivää hän ei ollut tietoinen syntymäpäivänsä sattuvan samaiselle päivälle kuin allekirjoittaneen ja kutsujan pirpanaksi mainitsevan puolisoni kyläänkutsu, joten siten näin noin ja tätenkin juhlia vietettiin kuin vietettiinkin pienessä porukassa.

Syntymäpäivät alkoivat päivällä kuten tuo lauseen ensimmäisen yhdyssanan loppuosa sen jo kertookin eli tunti puolenpäivän jälkeen ja jatkuivat myöhäiseen iltaan päättyen taksista saadun kuitin perusteella taksilla suoritettuun kotimatkaan. Tuohon väliin mahtui jos jonkinmoista mukavaa, mutta suurimpana ilona ja aiheena oli tarjottu pizza. Totesin jo kyseistä ruokaa syödessäni sen olevan parhainta koskaan nauttimaani sellaista. Kokki itse kehui jo kutsuessaan tulevia tekosiansa, eikä tuo kehu ollut puheista sitä paskaisinta - hyvää saa kehuakin, olipa ne sitten tekemättömiä, tehtyjä, omia tai toisten tekosia. Wienissä aikoinaan syömäni "paras pizza" jäi nyt toiseksi eli Kaavilla osataan!

Kyseistä ruokaa ei roskaruuaksi saata sanoa runsaahkosta rasvapitoisuudesta huolimatta. Tuoreet vihreät basilikoinensa rasvan päällisinä antaa näköjään, tuntojaan ja makuaankin mukavan lisän juuri kivisestä uunista pelastettuun ja suuhun päätyvään lämpimään herkkuun. Rasvan ja herkun makuun pääsivät myös isäntäpariskunnan hulit Tirri, Seri ja Sini. Oskar -rustoluupalat tuliaisina maistuivat näkemästämme päätellen seropi-Serille ja huskyille vähintäänkin yhtä hyvin kuin pizza vieraille. Kuvassa hulit järjestäytyneenä normipäivällisellensä.

Tätä kirjoittaessa herkullisuudet ovat kaukana, sillä liki puolivuorokautiset unet eivät riittäneet poistamaan tai neutraloimaan niitä eilen illalla nautittuja lisäaineita ja nesteitä, jotka nyt elimistöä olemassaolollaan myrkyttävät. Myrkyistä kuitenkin päästäneen eroon, mutta iltamme ilot jäävät onneksemme mieliin pysyvästi ja synkän päivän sattuessa kohdalle vilkaisu kameraan sekä lauantain kuviin saa pakostakin hyvälle tuulelle, jos ei ihan nauruunkin hörähtelemään. Vari Jalkonen ihanine ja viehättävine vaimoineen ottivat illan aikana ainoastaan 2000 kuvaa ja niistä nyt kaksi päätyvät julkaistaviksi. "Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa" x 2 eli kahdella kuvalla ja reilulla kolmella sadalla sanalla ihmeteltäväksenne.

Uskovaisille ja pakanoillekin tiedoksi, että alkoholilla oli osuutta asiaan,

mutta siitäkin huolimatta hyvillä mielin, Jalkosen pizzalla ja illan emäntä sylissä.

Onnesta maireena joskin kuva sen myös kertonee

Nimipäivä

Minulla on tänään nimipäivä, Saulin nimipäivä - onnea vaan minullekin! Soitin aamulla vanhemmilleni ja kysyin syytä tai pikemminkin perusteluja tuon nimen antamiseen. Isä perusteli ensin ja kertoi sen olleen jollakin tapaa pehmeä ja mukavan tuntuinen nimi ilman R -kirjainta. Äitini perusteli taas, että halusivat harvinaisemman ja lähipiiristä löytymättömän nimen. Seppoa olivat porukalla tuolloin kauan sitten miettineet, mutta päättivät kuitenkin pysytellä Saulissa. Äitini sai vielä puhelumme loppuun sanottua liki odottamanikin perustelun: "onhan se myös raamatullinen nimi".


Aamulla vanhempani kysyivät, että pidänkö nimestäni: ihan käsi raamatulla ja vanhempiani mielistelemättä saatan sanoa pitäväni. Lapsena sitä ei omaa nimeään niinkään miettinyt, mutta murrosiässä ehkäkin ja taisinpa olla tuolloin tyytymätönkin nimeeni. Onnekseni minua kutsuttiin teini-iässä Saleksi, mikä hiukan helpotti itsensä sietämistä tuolloin murrosiän kuohujen aikaan. Toisen nimeni lausuminen tai edes sen kuuleminen hirvitti ja hävetti.


Kutsumanimen käyttö näyttäisi vaihtelevan ikäkausittain. Vanhemmiten Iivari on tullut ehkä enemmänkin hupailukäyttöön esimerkiksi työympäristössä sen tultua esiin jossakin työvuorotaulukossa tai muutoin. Aiemmin kuulematon työkaverin toinen nimi saattaa kuulostaa äkkiseltään hupaisalta. Iivarista on väännetty jos jonkinlaista versiota Aivorista Eewerttiin, mutta kaikki käy. Niin on jo elon tiellä kolhiutunut, ettei jaksa enää nimestänsä huolta ja murhetta kantaa. Pääasia, että itsensä niistä tunnistaa.


Siskollani oli ja lie vieläkin nalle: Into Uljas Valtteri - loistava nimi! Entisellä työkaverillani Pikku-Mikolla on kolme lasta, joille hän kera vaimonsa on antanut myös loistavat nimet: terveiset Masa Artturille, Mimi Annulille ja Manna Anillalle Tammelaan!


T: Sauli, Sale, Saali, Sakke, Saletti, Samu & Samu-Antti
Rakkaalla lapsella monta nimeä, joskin lapsuus on jo taakse jäänyt ja yhdellä mennään


Tyytyväisenä nimeäni kantaen, hyvillä mielin ja makaronilaatikolla

Ähäkutti

Hyvä ystäväni ruokabloggaaja "chilikeittiö" sai eilen kutsun ruokaolympialaisiin. Eilisen hän sitä minulle hehkutti ja ähäkutti. Nyt siis tulee ruokabloggaajille omat olympialaiset? Olen ilahtunut ja onnellinen ystäväni puolesta, mutta että jotta koska kun olympialaiset. WTF? = What The Fuck? eli Mitä Vittua? Mistä helevetistä ne olympialaiset ovat alkunsa saaneet - urheilusta. Poljetaan ja raiskataan taas perinteitä ihan kunnolla. Ruokakulttuuri kusee omille nilkoillensa ja osa pisaroista yltää reisille saakka!

Aikoinaan raiskattiin virsikirjakin uuteen uskoon. Uusi usko koitti sittemmin myös perinteiselle kirkolle ja kirkonmenoille. Perinteisiä menoja ja rituaaleja kunnioittavana en saata ymmärtää kirkon uudistusmielisyyttä - en siis sitäkään. Siunataan kaikkea mahdollista, kaikkea mistäenedestiedäsaatihaluakaantietääsaatihaluanäinjulkisestimainitakaantietäessänikin.

Niin ja näin sitä vaan maailmaa uudistetaan. Ja kun totta puhutaan, niin haitanneko tuo minua ja minun eloa - siunatkoon haluamaansa ja pitäkööt olympialaisensa. Minäkin vain siunailen näitä kouhotuksia ja loppupelissä rapsuttelen muniani varsin tyytyväisenä sekä erityisen tietämättömänä, mitä kirkon- ja olympia-aatteen maailmassa tapahtuu.

Sitä vaan pitää aina jostakin mitättömästä saada mainita ja meuhkata. Ystäväni hehkutus ja ähäkutitus olivat pohjimmiltaan hieno juttu sekä olympialaiset ruuanlaittoon liittyneenä, mutta vain ja ainoastaan ystäväni mukaan pääsyn ansiosta. Ruokaolympialaisista en ennen ollut kuullutkaan, enkä tiedä niistä vieläkään sen enempää. Mikäli mahdollista, haluaisin olla ystävääni jollakin tapaa olympiataistossa kannustamassa, mitkä pidettäneen tänä keväänä. Lisätietoa heruu kuulema myöhemmin.


Olympialaisiin -  ei onnistu joka kokilta, hä!

Hyvillä mielin ja seurakuntalon maukkaalla nakkikeitolla

Häpeä Suomi

Olen lähdössä tänään sotaveteraani -keräykseen lippaan pitelijäksi. Rahankeräyslipasta saatan kädessäni hyvän tarkoituksessa pitää, mutta muunlaisen lippaan pitelijäksi minustakaan tuskin tositilanteessa olisi tai olisi koskaan ollutkaan. Olen viime päivinä ajatellut monesti niitä nuoria miehiä, jotka menettivät terveytensä ja jotkut henkensä isänmaata puolustaessaan. Jäljellä näitä itsenäisyytemme hankkijoita on noin 27 000. En saata ymmärtää, että heidän asioiden hoitamiseksi sekä kuntouttamiseen tarvitaan keräyksiä. Eikö valtion buljetissa olisi ja olisi ollut joutavia löysiä kohdentaa rahaa veteraaneille.

Jotkut väittävät keräyksen tuoton menevän ahneille yhdistyksille ja niiden pyörittämiseksi. Vastaväitteitä olen kuullut ja luotan niihin. Hävettävää tässä tilanteessa on se, että Suomen valtio olisi tosiaankin voinut aikoinaan ja nykyäänkin voisi panostaa enemmän vetaraanien asuinolojen ja elämisen tukemiseen sekä kuntoutukseen eri muodoissansa. Vastakohdaksi on pakko ottaa välttelemäni aihe eli maahanmuuttajat. Heilläkin  on varmasti perusteensa tänne lintukotoomme tuloon, mutta muu kuin työperäinen maahanmuutto ja erityisesti sen hulvaton taloudellinen tukeminen ei saa kannatustani.

Olisikohan rehellistä, selkärankaista ja asiansa rohkeasti sekä ymmärrettävästi esiintuovaa veteraanien puolustajaa eduskuntavaaliehdokkaiden joukossa? Ääneni saat, jos tätä "ajat"!

Lieksassa on kuulemani mukaan annettu sosiaalitoimen "luukulta" maahanmuuttajalle 2000 euroa käteen autokoulun käyntiä varten. Setelitukon saanut kaveri oli sittemmin kadonnut paikkakunnalta ja löydetty pääkaupunkiseudulta - polttelishan se minunkin käsissä. Olisi kelvannut minunkin vanhemmille 80 -luvulla sosiaalitoimen tuki neljän ajokortin maksamiseksi - kiitos isä ja äiti!

Vastakkain saisi asetella montakin asiaa, mutta olkoon tämä mielestäni häpeällinen asiantila tässä.

Lähden mielelläni mukaan keräykseen ja kiva, että pyydettiin. Kuten alussa epäilin kykeneväisyyttäni aseenlippaan kantamiseen tositilanteessa, niin nyt huolenaiheenani on 18 asteen pakkanen - kestänköhän minä tuon kahden tunnin mittaisen taistelun muovinen lipas kädessä ja tietoisena vihollisten poissaolosta toisin kuin oli ennen. Paskahousuhan minä!

Pelonsekaisin tuntein ja hyvillä mielen Glaubersuolan jatkaessa työskentelyään

Paskajuttu

Eilen päivällisellä nautiskeltiin roskaista ruokaa eli Poprillia pekoniin käärittynä. Kaksi Atrian suomalaista pekonisiivua kääritään yhden makkaran ympärille ja paistetaan pannulla pinnalta ruskeaksi ennen laittoa 224,7 asteiseen uuniin. Kylmä makkara on viillotettu ristiviilloin pekonin rasvan imeytymisen mahdollistamiseksi. Uunikypsennys oman mielen mukaisesti kypsymistä nenä kiinni uuninluukussa seuraten. Lisukkeina luomutomaattia, kurkkua ja keitettyjä porkkanaslaisseja.

Tänään maistoin erikoista suolaa - en ruuanlaitto tarkoituksessa vaan muuten eli Glaubersuolaa kaverini vinkistä. Tuo hiivaton, sokeriton, gluteeniton ja laktoositon 100 %:nen natriumsulfaatti -herkku (Na2SO4)) on omiaan sitouttamaan sinut hetkeksi kotiympäristöön ja pieneen varuillaoloon. Suola sekoitetaan haaleaan veteen ja nautitaan sellaisenaan - elämys on juomaa nautittaessa sanoin kuvaamaton ja suolajuoman vaikutuksen päästyä huippuunsa hekumallinen. Suosittelen!

Kepein fiiliksin ja hyvillä mielin

Politiikasta

Onhan se vaan kummaa touhua tuo tai tämä politikointi. En ymmärrä, en perkele. Kiitos Ulla, kun viritit facebook -kirjoituksellasi minutkin tähän tunnelmaan. Alkoi vituttamaan ihan suunnattomasti.

Valtakunnan politikointia liittyen tuleviin vaaleihin en ole kyennyt juurikaan seuraamaan, sillä paskaa tuotetaan nyt ihan kunnolla. Muunnellun totuuden kerronta, uho, perseennuolenta ja mielistely ovat olennaisia taitoja eduskuntaankin pääsyn suhteen sekä vaalien voittamisessa puoluetasolla tarkasteltuna. Kunnallisessa politiikassa nämä ominaisuudet vain entisestään korostuvat.

Oman kotikuntani politikointia voin kommentoida parin vuoden kokemuksella. Totuuden sanoakseen kokemusta siitä ei enempää tarvitsekaan. Asiat ovat avautuneet hyvinkin selkeästi eli touhun ydin on ymmärretty. Oma perse lähinnä! Omista etuisuuksista ei saa leikata, mutta muilta on ehdottomasti otettava. Säästökurimuksessa huomioidaan oma tai hyvän kaverin pakarat. Jos nätisti haluaa asian ilmaista niin kunnallispolitiikassa ei ajatella kunnan tai kuntalaisten etua.

Päätöksiä tehdään tietämättä mistä päätetään ja päätettävistä asioista ei oteta riittävästi selvää. Virkamiehen esittämä on useimmalle valtuutetulle se ainoa totuus, jos puoleen hallitseva johtohenkilö ei satu muuta parempaa totuutta esittämään. Myönnän, että vähin tiedoin on itsekin joutunut joskus kantansa muodostamaan. Asioista voisi olla fiksua ottaa selvää useammalta eri taholta ja muodostaa kantansa virkamiehen esittämää laajempaan tietoon.

Sitten on näitä hiljaisia ja mielipiteettömiä hissukoita, joiden halua olla hoitamassa yhteisiä asioita en voi ymmärtää - sitäkään. Valtuustossa kaksi vuotta ilman halaistua sanaa, joskin voineehan luottamustoimissa menestyä sanomatta sanaakaan. Tuuliviirin lailla muutetaan mielipide, kun omaa kantaa asiaan ei ole ja halutaan miellyttää jotakuta. Perusteluina säästö on myös varsin yleistä. Säästöjen nimiin saadaan menemään kaikki ja muuta ei sitten tarvitsekaan perustella. Kaikki ei vain ole niin yksinkertaista.

Vastuun pakoilu on myös mielenkiintoinen teema. Vastikään äänestyksen jälkeen eräs luottamustoimellinen huolestui äänestyksen tuloksen julkistamisesta ja äänestäjien mainitsemisesta nimeltä - raukkamaista. Paskaisissa housuissa liikkuvia vastuun pakoilijoita siis riittää. Itse sanoin kyseiseen paskaan mukaan lähtiessäni: kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarkoituskaan. Kenenkään persettä en ole nuollut, enkä tee näin jatkossakaan. Yhdestä asiasta vaan olen täysin varma: en tule lähtemään kyseiseen touhuun mukaan enää koskaan. Ei ole minun vartalolle sopivaa.

Kotikuntani valtuustosta löytyy vain muutama selkärankainen päättäjä, joka uskaltaa tuoda kantansa selkeästi julki sekä perustella päätöksensä muutoinkin kuin säästöihin vedoten. Varsin monen valtuutetun pahe on myös mielipiteen muuttamisen mahdottomuus. Kerran päätettyä ei muuteta, vaikka kaatuisi koko kunta. Itsestä tuntuu, että valtuusto pyörii valheen maailmassa - todellisuutta ei haluta myöntää juurikaan missään asiassa.

Jos kuntalaiset tietäisivät valtuutettujen touhut ja ajatusmaailmaa hiukankin, niin seuraavien vaalien äänestyksestä tulisi monelle vaikeaa. Iänkaiken mukana ollut palkittu kunnallinen luottamusloimellinen (kyllä: loimellinen) vaikuttaja saattaakin olla se selkärangaton, mielipiteetön, tuuliviirin kaltainen hissukka ja vastuun välttelijä sekä todellinen paskahousu!

Olen pahoillani tästä purkauksesta. Mikäli pahoitit luetusta mielesi, niin älä lue jatkossa. Syssymmällä tulee lisää ja mukaan pääsevät myös virkamiehet kunnanjohtaja etunenässä. Muunneltu totuus ja sen erilaiset ilmenemismuodot saavat myös oman purkauksensa.

Huomionarvoista, että allekirjoittanutkin kuuluu aiemmin määriteltyyn vähemmän mairittelevan arvion saaneisiin valtuutettujen joukkoon.

Siitäkin ylpeänä ja

edelleen hyvillä mielin sekä auringonpaisteessa

Puhdas lähiruoka ja Ostrava

Ruokahössötyksestä ilmentyäkseni: kuvassa näkyy ei paskaista tai likaistakaan, vaan mielestäni puhtaalta näyttävää kaukaisesta eli noin 900 metrin päässä kotoani sijaitsevasta essssmarketista ostettua laatumakkaraa. Kyseinen makkaramerkki on jättänyt jälkensä minuun monin tavoin: se näkyy kehossani, ruokavalinnoissani sekä tuttavapiirin esittämissä kysymyksissä liittyen toteutuneisiin illanistujaisiin eli "söittekö Poprillia?"

Toinen varsin vahvasti minuun liittyvä merkkituote on Leijona -viina. Itse koen olevani syytön tähän leijonaan leimautumiseeni. Aikoinaan Nurmeksessa nuorna miesnä elämästä ja tulevaisuudesta kamppaillessani liityin tai oikeastaan ajauduin sellaisiin joukkioihin, jotka vannoivat illanistujaiset kyseisen tuotteen nimiin. Todellinen suomalainen mieshän ei voi sivuuttaa korvaan liittyvää koskenviinaa, mutta nämä silloiset siloposkiset linnunmaidon ystäväiseni saivat minut kuitenkin vakuuttuneeksi tämän loistavalla etiketillä sekä mielen hurmaavalla maulla varustellun kissamaisen juoman taianomaisista vaikutuksista.

Mainitsemani makkaran ja alkoholin yhteisvaikutuksesta syntyy monenlaista harmiakin. Yksi näistä kyseisten kaltaisten tuotteiden haittavaikutuksista esiintyi aikoinaan jääkiekon MM -kisojen aikaan Ostravassa, minne nämä Leijona -viinan nimeen vannovat ystäväiseni tahtoivat kanssani lähteä. Viidettä päivää Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksia Tsekin mantereella seuratessamme, eräs joukkiomme jäsenistä esitteli aamutuimaan kyseisen kaupungin torilla sormiansa sekä niiden turvonneiden ihopoimujen välistä näkymätöntä kihlasormustansa samanaikaisesti kauhistellen esiintyvää turvotuksen määrää. Esitykseen osallistui muitakin vastaavanlaisista turvotuksista kärsiviä joukkiomme jäseniä.

Allekirjoittaneelta kaivattiin apua. Apua järjestyi lähiapteekista diureettilääke furosemidin muodossa. Aamulääkkeenjako tapahtui Ostravan torilla kuusi kättä ojossa odottaen. Lääkkeen nauttimisen jälkeen seuraava kohteemme oli läheinen pitseria parine oluineen sekä pitsoinensa. Ongelma seurasi ongelmaa, sillä viiden päivän herkuttelu kosteassa, rasvaisessa ja suolaisessa jääkiekkovaltiossa sekä nautittu nesteenpoistolääke ei ollut vähentänyt alkuvirtsan tuotannon määrää, vaan kyseisen aineen tuotanto oli rattoisan matkan ja kyseisen päivän aikana pikemminkin lisääntynyt. Ravintoloiden rakennussuunnitteluun emme olleet varautuneet joukkioomme kuuluvasta rakennusmestari Määtästä huolimatta - toiletti ei ole pakollinen anniskelupaikoissa kuten olemme asiaan kotoisissa maisemissamme tottuneet.

Hölkkään ei tuolla viikon mittaisella matkalla ollut ennakolta aihetta, mutta yllättävä WC -tilojen puute sai senkin aikaiseksi. Jere Karalahti ja Olli Jokinen taisivat suomalaisten kiekkofanien torialueella tapahtuvaa äkkinäistä liikendintää sekä joidenkin joukkioomme kuuluvien tuskaisten kusijoiden puskakevennyksiä ihmetelläkin, mutta muutenkin vähäsanaisina osasivat pitää oikeassa paikassa sekä menestyksestään innottomina suunsa kiinni. Yksi joukkiostamme tituleerasi kiekkomiljonääri Ollia jo mölli-olliksikin ja hoilotti tätä kovaan ääneen, kuten suomalaisen kiekkoturistin kuuluukin - tai miten lie? Kyseinen joukkiomme kaveri suulasta suulaampanakin tutustui sittemmin Tsekin poliisin Ostravan kaupunki- ja maaseutuyksiköiden toimintaan sekä uusien silmälasien hankintaprosesiin. Mukava muistorikas reissu turvotuksista ja rikkoutuneista silmälaseista huolimatta.

Hyvillä mielin ja Karhulla

Luojalle kiitos

Tärkeimmät aloitukset ilmenemistäni varten on suoritettu eli nyt vain roskaista ruokaa ja pahaista mieltä ilmentämään eri muodoissansa.

Tämän hetkinen mieleni murhe on lumisade, mikä yllätti itseni runsaudellaan. Olen viime päivinä korjaillut Luojan tekosia mökkimme ääreltä. Viime ja toissa syksynä kovat tuulet kaatoivat puita seurakunnan mailta ja eikös tuulenkaatoja Luojan tekosina saattane pitää. Luoja ei vain itse hoida kaatunutta tai osittain kaatunutta puuta hyötykäyttöön, joten seurakunnan kautta puhelinyhteys metsänhoitoyhdistykseen ja sieltä ostolupa Hänen tekostensa poiskorjaamiseksi ja edelleen käytettäväksi sauliiivarin harrastuksiin. Keli ei vain juuri nyt suosi harrastelevaa ja suojavarusteetonta puunkorjaajaa.

Kelihän tosin ei liene minulle koskaan suotuisa: vettä tai lunta sataessa kastuu ja auringon paistaessa häikii eli sään suhteen olen liki aina tyytymätön.

Tuulenkaadoista olisi tarkoitus tehdä mökin tulipaikan äärelle laavu. Laavuja voinee tehdä monenlaisia ja monella tapaa. Harmituksia ja harrastuksia elämääni järjestääkseni päätin hankkia laavupuut tuulenkaadoista. Likimain 100 runkoa kuusta ja mäntyä sikinsokin tuulen epäjärjestämänä erilaisissa ja arvoituksellisissa jännitystiloissa. Karsitut ja mittaan pätkityt puut käsipelissä tien varteen, mistä mönkijäavusteisesti edelleen mökin pihaan käsin kuorittavaksi. Itselleni ennen tekemätön homma tämäkin laavun rakentaminen eli kaiken onnistuessa neitseellisen laavun ristiäisiä vietettäneen vielä tämän kesän aikana. Helpompiakin tapoja on saada laavu pihallensa, mutta perinteisiä menetelmiä on joskus kiva kokeilla - arvostaapahan enemmän isiemme ja esi-isiemme tekemisiä.

Vitutuksen määrä tuolla oman itseni painostuksesta hankkimallani työmaalla on ajoin huomattavaa. Olen usein tuulenkaatojen seassa rämpiessäni ollut kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minun kouluttautumistani aikoinaan tukeneet ja ohjanneet. Ammattimetsurina työskennellessäni minulla ei olisi koskaan ollut varaa asua omassa kodissa, ajaa maksetulla saksalaisella autolla tai ostaa käteisellä kaljaa. Syynä edellä mainitsemaani ei ole kyseisen ammattikunnan hiipuva katoaminen, vaan aivan jotain muuta. Mikäli et esittämääni ymmärtänyt, ole hyvä tai huono ja käy kyseistä työtä kokeilemassa.

Nyt onkin jo perse hellänä tietokoneen äärellä istumisesta eli Luojalle kiitos syksyisistä tuulenkaadoista sekä niistä aikoinaan annetuista opinto-ohjauksellisista neuvoista, joiden ansiosta olen päätynyt muuhun kuin metsurin ammattiin.

Kyllähän sitä Stihlillä ja Husqvarnalla, mutta entäpä pokasahalla - ei soisi sauliiivarin käsissä, jos niin kovin soivat nuo polttomoottorivermeetkään. Soisi vaan suotuisia kelejä ja harrasta mieltä maksamattomista kirkollisveroista huolimatta. Maksamattomiin kirkollisiin veroihin löytynee selitys, mutta niihin sitten syssymmällä.

Hyvillä mielin ja juhlavalla mokalla

Mielipahaa

Mielipaha -sanan synonyymeja ovat suru, huoli, ahdistus, harmi, ikävyys, murhe, sielunhätä, tuska, alakulo ja näivä. Näivästä en ole koskaan kuullutkaan, mutta muuten termit ovat suomenkieliselle tuttuja. Mielipahan synonyymit kuulostaa huomattavasti pahemmilta kuin termi mielipaha itse. Siksi valitsinkin blogini otsikkoon toiseksi sanaksi mielipahan. Sekä roskaruoka että mielipaha ovat ensisijaisesti negatiivisia sanoja, mutta muita mahdollisia vastaavia vaihtoehtoja tarkastellen niistä saadaan aikaiseksi kuitenkin suhteellisen positiivinen mielikuva.

Mielipaha ei ole siis vitutuksen synonyymi, vaikka sitähän minä kuitenkin tarkoitan ja yritän siitä kierrellen ja kaarrellen muuta käsitystä muodostaa. Mielipahaa saa aikaiseksi useinkin elon tiellä vastaantulevat epäkohdat, joita ei rehellisyyden, solidaarisuuden, yksilön tai yhteiskunnallisen hyvän tarkoittamalla tavalla saata ymmärtää - ja tätähän riittää. Ja jos oikein vääntää, niin mielipahahan on vain tunne. Eli mielipahalla mennään, tarkoittipa tuo sitten mitä hyvänsä!

Epärehellisyys, oman edun tavoittelu tai muu vastaavanlainen kieroilu ei sovi minun isoon, kooltaan nroa 60 olevaan päähän tai siellä tapahtuvaan ajatustyöhön yleensäkään. Kaikkia noita edellä mainittuja toimintoja olen itsekin suorittanut joskus hyvällä ja joskus paremmalla menestyksellä.

Olen kirjoitellut facebookissa suoraan mieltäni askarruttavista asioista ja siitähän tämä blogistin "ura" sai alkunsakin. Tuossa mielestäni ärsyttävässä sosiaalisen median muodossa olen esittänyt ajatuksiani, jotka eivät ole kaikkia miellyttäneet. Ketään en liene siellä pahemmin loukannut tai nimeltä negatiivisessa valossa maininnut - täällä kaikki voi olla toisin.

Tänne blogiin alan mielipahaani purkamaan ja korostan, että luetusta tekstistä on vastuu lukijalla - sen verran keskellä Savoa tietokoneeni näppäimistö sijaitsee. Lisäksi vastuutani poistaa kotikuntani korkea sairastavuusindeksi. Kansansairauksista kärsivänä ja sairaudentunnottomana sekä mielenköyhänä henkilönä uskottelen itselleni olevani oikeutettu laadultaan kehnoonkin tekstiin sekä sen sisältöön.

Tästä se alkaa, mutta mitä siitä tulee!

Hyvillä mielin ja Kultani tekemää maukasta makaronilaatikkoa mutustellen 

Roskaruokaa

Mitä se semmonen roskaruoka on? Lieneekö se puhtaan ruuan vastakohta tai jo jätteisiin laitettuja ruuantähteitä? Itse pidän roskaruokana epäterveellistä ruokaa, mikä on hyvin yleisesti upporasvassa valmistettua ja moneen suuhun sopivaa krapularuokaa. Hampurilainenkin mielletään usein roskaruuaksi, mutta ravintosisältöjä tarkasteltaessa se saattaakin olla kotiruokaa terveellisempää.

Roskaruuan syömisestä monikin pahoittaa herkästi mielensä, mutta ei ostopäätöstä tehtäessä kykene vastustamaan hyvän kiusausta. Syömisistäkin siis voi herkästi pahoittaa mielensä, mutta oma mielipaha blogiini liittyen koskee usein muutakin kuin ruokaa ja niistä lisää tuonnenpana.

Blogini teemana roskaruoka juontaa juurensa televisiosta tuleviin ruoka- ja laihdutusohjelmiin sekä viime vuosina esiintyneisiin erilaisiin dieettibuumeihin. Jutat, mentulat, aleenit, björkit ja valavalivalimäet ovat joinakin iltoina ärsyttäneet allekirjoittanutta ihan kohtuudella. Erityisesti ruuanlaiton ja terveellisen ruuan hehkutus telkkarissa sekä sosiaalisessa mediassa tuntuu ajoittain liialliselta - kolmelta neljältä kanavalta samanaikaisestikin. Ja oikein muistaessani tämä valivalivalimäki tuli jonakin iltana yhtä aikaa useammalta kanavalta tuomaroiden toisella kanavalla suolaista ja toisella makeaa kilpailua. Mainoskatkolla hän sitten hehkuttikin jo Lidl:n einesruokia.

Tulen vastoin sosiaalisen median, television ja kirjallisuuden yleisesti esittämää  kertomaan muustakin kuin puhtaasta lähiruuasta, laihduttamisesta tai omista tekosistani padan äärellä. Syömiseni saatan kertoa ihan vaan pysyäkseni aiemmin mainitsemassani mieltäni arsyttävässä ruoka- ja laihdutusteemassa. Liika on liikaa tässäkin hössötyksessä. Väärässähän minä lienen väittäessäni maailman täyttyvän ruuan ja laihdutuksen hehkutuksesta, mutta.....

järki käteen ja kohtuullisen keskitien etsintään olipa kyseessä sitten silava, sulava, atleetti tai gotletti.

Hyvillä mielin kera omatekoisen kaalilaatikon ja olipa hyvää

sauliiivari

Sauli Iivari ja sukunimi iänikuisen vanhan jo edesmenneen ralliautoilijan, mutta siitä niin väliä. Mieleltänsä köyhä ihminen, kun on tänne itsensä hivuttanut.

Vanhempieni yksi neljästä lapsesta ja sisarusparvemme ainoa poika, lellitty sellainen, kaiken saanut kuopus. Siis yksi neljästä - en voisi olla useampi, mutta mielenkäänteineni olen useampi ja monisyinen sekä vaikeasti ymmärrettävä pinnallinen ajattelija.

Koulussa olin surkea, mutta isäni patistuksesta ja kannustuksesta yritin parhaani. Olen korkeasti koulutettu, mutta ajan työkseni pakettiautoa ja olen siihen äärimmäisen tyytyväinen.

Yritän olla positiivinen ja positiivisesti ajatteleva, mutta haluan kirjoittaa negatiivisia asioita ilmeisesti muita ärsyttääkseni. Ensi tapaamisella olen aina ollut jotakin muuta kuin olen, tietämättä itsekään miksi. Onneksemme täällä ei tarvitse tapailla ja sitä murehtia.

Nyt änkesin itseni blogiin saadakseni kutsua itseäni blogistiksi ja ulostaa mielessäni pyöriviä asiantiloja. Tästä se roskaruuasta ja mielipahasta ilmenemiseni alkaa - keväällä kaksikymmentäviisitoista.

Otsikointini syy selvinnee myöhemmin?

Hyvällä mielellä ja Rainbow`n pinaattikeitolla