Minulla on tänään nimipäivä, Saulin nimipäivä - onnea vaan minullekin! Soitin aamulla vanhemmilleni ja kysyin syytä tai pikemminkin perusteluja tuon nimen antamiseen. Isä perusteli ensin ja kertoi sen olleen jollakin tapaa pehmeä ja mukavan tuntuinen nimi ilman R -kirjainta. Äitini perusteli taas, että halusivat harvinaisemman ja lähipiiristä löytymättömän nimen. Seppoa olivat porukalla tuolloin kauan sitten miettineet, mutta päättivät kuitenkin pysytellä Saulissa. Äitini sai vielä puhelumme loppuun sanottua liki odottamanikin perustelun: "onhan se myös raamatullinen nimi".
Aamulla vanhempani kysyivät, että pidänkö nimestäni: ihan käsi raamatulla ja vanhempiani mielistelemättä saatan sanoa pitäväni. Lapsena sitä ei omaa nimeään niinkään miettinyt, mutta murrosiässä ehkäkin ja taisinpa olla tuolloin tyytymätönkin nimeeni. Onnekseni minua kutsuttiin teini-iässä Saleksi, mikä hiukan helpotti itsensä sietämistä tuolloin murrosiän kuohujen aikaan. Toisen nimeni lausuminen tai edes sen kuuleminen hirvitti ja hävetti.
Kutsumanimen käyttö näyttäisi vaihtelevan ikäkausittain. Vanhemmiten Iivari on tullut ehkä enemmänkin hupailukäyttöön esimerkiksi työympäristössä sen tultua esiin jossakin työvuorotaulukossa tai muutoin. Aiemmin kuulematon työkaverin toinen nimi saattaa kuulostaa äkkiseltään hupaisalta. Iivarista on väännetty jos jonkinlaista versiota Aivorista Eewerttiin, mutta kaikki käy. Niin on jo elon tiellä kolhiutunut, ettei jaksa enää nimestänsä huolta ja murhetta kantaa. Pääasia, että itsensä niistä tunnistaa.
Siskollani oli ja lie vieläkin nalle: Into Uljas Valtteri - loistava nimi! Entisellä työkaverillani Pikku-Mikolla on kolme lasta, joille hän kera vaimonsa on antanut myös loistavat nimet: terveiset Masa Artturille, Mimi Annulille ja Manna Anillalle Tammelaan!
T: Sauli, Sale, Saali, Sakke, Saletti, Samu & Samu-Antti
Rakkaalla lapsella monta nimeä, joskin lapsuus on jo taakse jäänyt ja yhdellä mennään
Tyytyväisenä nimeäni kantaen, hyvillä mielin ja makaronilaatikolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti