Ukko

Hei vaan kaikille, nimeni on Ukko. Olen nyt hieman luvattomilla vesillä, sillä isäntäni jätti tietokoneensa ja tämän blogisivun auki. Käytän tilaisuutta hyväksi ja kerron itsestäni. Isäntäni kirjoittaa tänne kuulema tyhmiä ja synkeitä mielenpiällisiänsä. Minä yritän saada aikaiseksi mielipahasta parempaa, sillä mielipahasta en niin välitä, mutta roskaruoka on herkkuani!

No joo.....pienenä olin tosi pieni, vain pienen kaukosäätimen kokoinen. Syy pienuuteeni johtuu kaiketi siitä, että olin syntyessänikin tosi pieni. Toiset syntyvät kuulema isompikokoisina ja ovat sitten aikuisenakin isompia. Niin se vain menee. 

Ensimmäiseen syksyyni tultaessa olin kasvanut jo melkolailla isoksi ja metsästyshommiin sopivaksi. Joulukinhan siinä heti kohta ensimmäiset jänikset tavattuani tuli ja minut laitettiin vastoin parempaa tahtoani malliksi joulukortteihin. Ihmisen olemattomalla etuoikeudella minua käytettiin hyväksi - kuka sitä nyt joulukorttiin haluaisi. 

Minähän olen kevään 2008 ylioppilas. Pääsin samana vuonna lukiopapereillani suoraan Muuruveden maatalousoppilaitokseen ylipuutarhurilinjalle, mutta se ei minua kiinnostanutkaan. Isäntäni ja emäntäni vain usuttivat sinne, koska pienenä olin niin kovasti kiinnostunut kotikukkien tutkimisesta ja pureskelusta. Mullatkin vaihdoin sisäkukkiin useita kertoja vuodessa. Sitten lukion päätyttyä olenkin hengaillut enimmäkseen emäntäni rahoilla ja isäntäni avustuksella ihan kotimiehenä ja peräkammarin poikana. 

Jalkapallo on harrastuksistani ehkä mukavin, koska sen ansiosta pääsee mukaviin saunailtoihin ja tapaamaan samalle asialle vihkiytyneitä kavereita. 

Jäniksenajokokeissa olen menestynyt kovin huonosti, vaikka kerran sieltä pokaalin sainkin. Kokeiden aikaan olin sairas, eikä isäntäni siitä vielä kokeiden aikaan ollut tietoinen. Minut on nukutettu ja mahalukkuni tähystetty kaksi kertaa tohtori Sarpasen löydettyä molemmilla kerroilla vaikea gastriitti, mikä paljastui noiden ajokokeidenkin menestymättömyyden syyksi. Tohtori Sarpanen on ne kyllä hyvin ja kuulemani mukaan edullisestikin hoitanut. Nykyään joudunkin syömään tuon mahavaivan takia Ranixalia ja Losecia liki ympärivuotisesti. 

Vapaa-ajallani kun en metsästä, niin tykkään ottaa rennosti: kesäaikaan minut löytää useinkin terassilta auringonottopuuhissa. 

Emäntäni on tosi mukava tyyppi, mutta isäntäni vähän "kenkku". Kerran olin liki päästä mukaan Thaimaan matkalle, mutta isäntäni huomasi minun piiloutuneen pakkausvaiheessa matkalaukkuun ja niin jäi sekin reissu minulta tekemättä. Olin tuon lomareissun ajan mummolassa täyshoidossa - ei paha sekään.

Laitan vielä loppuun kuvan isännästäni, jos sattuu joskus vastaan tulemaan.

Mukavata vaan kevättä kaikille

Ukko, hyvillä fiiliksillä ja isäntänsä sauliiivarin tunnuksilla