Kyyhkykyttä kyyhkyttä

Aiemmasta kirjoittelusta onkin huomattavasti aikaa. Syitä siihen voisi olla luetella moniakin, mutta mitäpä niistä.

Kyyhkynmetsästäjälle on saaliin tavoittelussansa käynyt kovin huonosti. Kyyhkykyttä asettautui maanantaina elokuun kymmenes päivä passiinsa klo 5.00 nähden aamun neljän tunnin kyttäyksen aikana kaikkiaan 5 sepelkyyhkyä. Ainuttakaan nähtyä lintua kohti en asettani osoittanut, sillä aamu oli syksyinen, tyyni, hiljainen, sumuinen ja loistava - nautin tästä. Edellisenä iltana varoitin kuitenkin läheistä naapuriamme mahdollisista hiljaisuuden rikkovista metsästyksen äänistä, mutta häiriötä en aiheuttanut sen enempää linnuille, luonnolle tai naapurillekaan saati itselleni.

Olen tapautunut tuon samaisen ruokintapaikan läheisyyteen metsästyskauden aloituksen jälkeen pari kertaa ja ampunut yhden laukauksen, jolla en päässyt käsiksi himoitsemaani kyyhkynrintaan. Harmitusta en koe, vaikka olen taloudellisestikin satsannut varsin paljon ruokintaan ja sen mahdollistamiseen. Kaikki metsästäminenhän ei ole tappamista, vaan siitä on mahdollista nauttia myös muilla keinoin. Metsällähän sitä, vaikka kotiutuisi ilman saalista.

Saaliittomuus liittyen kyyhkynmetsästykseen aiheuttaa kylläkin yhden ongelman: en kykene laskemaan aiemmin kesällä hulppeaksi arvelemaani kilohintaa jatkaessani syksyn viettoa grammaakaan kyyhkynlihaa omistamattomana metsästäjänä eli pienet on metsästäjän murheet.

Aiemmin täällä blogissa mainitsemani naapurin tiluksilla tapahtuva sorsanmetsästyskin näivettyi ennen kuin ehti alkaakaan, vaikka sinnekin teimme metsästystä ennakoivia varsin hinnakkaita valmisteluja. Kyyhkyn- ja sorsanmetsästyksen tiimoilta olemme saaneet naapurimme kera nauraa monet kalliit naurut liittyen nimenomaiseen ruokintaamme ja huikeisiin saalistavoitteisiimme. Naapurin sorsastussijoitukselle voisi toki laskea yhden saadun heinätavin perusteella kilohinnan, mutta jätettäköön se vaikka talven kylmiin iltoihin, joita toivottavasti vietämme yhdessä jänispaistista nautiskellen. Riistapeltoja on meinaan tehty pupuillekin eli harrastus jatkuu saaliittomuudesta ja taloudellisista takaiskuista huolimatta.

Metsästystä voi siis harrastaa monella tapaa, joskin hankin juuri tänään kymmenen kappaletta suurihaulisia magnum -patruunoita kyyhkyä isomman riistan saattamiseksi pataan. Näihin mahdollisiin paistiloihin sitten syssymällä.

Euroja laskematta, hyvillä mielin ja paskasin nauruin kera naapurin kohti uusia metsästyksellisiä seikkailuja

Kultahäät

Tuli käytyä viime perjantaina kultaisissa hääjuhlissa eli katsomassa ja toteamassa erään avioliiton kestäneen 50 vuotta. Aika jo ihmiselämänä on pitkä, mutta avioliitossa yhdessä edeten puolivuosisataa tuntuu huikealta saavutukselta. Arvostan suuresti vanhempieni aikaansaannoksia avioliiton ja muullakin saralla. Heidän lähtökohdat erilaisine tuonaikaisine vaikeuksineen ja taloudellisine vastoinkäymisineen olisivat nykypäivän lähtökohdista tarkastelun lyhyen avioliiton eväitä. Aikoinaan on opittu kestämään eroamatta ja nykyään erotaan kestämättä. Neljä yhteiskuntakelpoista lasta niukoista ja vaikeista ajoista huolimatta kasvatettuna on ylpeydenaihe sekin.

Seuraavana päivänä eli lauantaina olikin sitten jo mustempi päivä sedän hautajaisten muodossa. 85 -vuotta yksin eläen on taas äärilaita pitkään avioliittoon verrattuna, mutta vertailemaan näitä erilaisia elämänvalintoja ei saata käydä - kukin elää tavallaan ja onnellisuuden mittaria ei liene keksitty, vaan se koetaan. Suvun keskuudessa persoonan maineessa ollut setä on imitoitu nuoremman polven karkeloissa kerran jos toisenkin. Tavallisesti niin hiljainen setä muuttui tilkan saatuaan ja puhetta sekä positiivisuutta oli tarjolla yllin kyllin. Tarinoita sekä "Rahikaista" ja "Eikkaa" kaivaten.

Näin se vaan menee eli aika aikaa kutakin. Juhlapäivähän se sitten sunnuntainakin eli äitienpäivä. Huikeita äitejä, olivatpa kenen äitejä tahansa ja korvaamattomia uurastajia. Äidin rooli on muuttunut vuosikymmenten saatossa yhteiskunnan muuttuessa. Perheen roolijaot ovat muuttuneet tasavertaisempaan suuntaan ja isä ei aina olekaan se perheen pää, vaan tehtävät ovat jakautuneet tasaisesti perheen vastuuhenkilöiden kesken. Vastuuhenkilöt -sanaa kirjoittaessani tuli mieleen erilaiset perheet. Vanhoillisesti ajattelevana toivoisin lasten saavan kokea isän ja äidin kuten olen itsekin saanut kokea. En kiellä perinteisestä poikkeavia perheitä, mutta lapsen näkökulmasta tarkasteltuna ainoa oikea lähtökohta perheelle on isä-äiti -asetelma.

Hääpäivää, hautajaisia ja äitienpäivää. Tällaista se elämä joskus on, mutta olkoon.

Innostuneena uuteen viikkoon sekä vesisateeseen vadelma - ja lohivoileipäkakulla.

Kiitos äidit ja mummot!

Kyyhkynrinta & kilohinta

Valmistelut tulevaan kauteen ovat kovassa vauhdissa. Ensimmäisenä tässä kyseisessä toiminnassani tulee mieleen kilohinta. Tarkoituksenahan on kuluvan vuoden elokuun 10. päivä aloittaa kyyhkynmetsästys ja sitä varten tulee valmisteluja suorittaa jo nyt kevään kuluessa, kesän kynnyksellä.


Saalistavoite ei omalla kohdallani ole järin suuri. Jos saisin kymmenenkin kyyhkyä eli parikymmentä rintapalaa, niin olisin tulokseen tyytyväinen. Tuloksen toteumiseksi olen nyt hankkinut alkuun 80 kiloa riistahernettä, 1000 kiloa ohraa ja rakentanut kestopuusta sekä vanerista syöttölavoja, joihin edellä mainitut herkut laitetaan linnuille tarjolle. Tarjoilupaikkana on kesämökin läheinen hakkuuaukea. Ja hätäiset olkaatte huoleti, sillä ruokintaa ei jatketa enää metsästyksen alettua eli ruokapöytään ei tapeta ketään.


Kyyhkyn rintapala on lapsen nyrkin kokoinen ja jo aiemmin mainitsemat eväät maksavat noin 220 euroa. Saadessani yhden kyyhkyn muodostuu kahden rintapalan ja noin 150 gramman lihan kilohinnaksi vajaa 1500 euroa. Luulisi olevan hyvää? Toki kilohintaan voisi laskea myös maksettu metsästyskortti, mahdollinen harjoittelu ampumaradalla, ynnä muuta, mutta kyllähän tuossakin jo hintaa noin pääteltynä riittää.


Toimet on siis aloitettu, ruoka lavoineen viedään tarjolle tällä viikolla ja ruokintaa jatketaan pitkin kesää, joten apetta joudutaan ostamaan myös lisää kyyhkyn kilohinnan noustessa edelleen. Kyyhky ei ole helpoin metsästettävä, mikä asettaa lisähaastetta syksyn lihojen ennakkomarkkinoinnin ja "myynnin" toteutumiselle. Oikeastikin muutama kaveri on kysellyt mahdollisen herkun toivossa yhteisiä illanistujaisia riista-aterioineen ja kyselyihin olen vastannut myöntävästi.


Riistaa lienee tulossa myös sorsan muodossa, sillä naapurin kaveri on aloittanut vastaavat valmistelutoimet sorsien seudulle haalimiseksi samoin keinoin allekirjoittaneen kanssa eli ohran jyvien kanssa teluten. Rehun ja viljan kuljetus alkakoot ja syksyn saalismäärät taivaita hipokoot.

Vakaassa uskossa herneiden ja ohranjyvien lumouvaan vaikutukseeen

Herkullisia kyyhkynrintapaloja odotellessa

Tieto & kanakeitto

Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tuo on muistini mukaan klassinen tiedon määritelmä ja se opetettiin minulle aikoinaan Turun yliopistollisessa koulutuskeskuksessa jollakin filosofian oppitunnilla esiintulleessa professorin arvonimeä kantavan henkilön esittämässä sivulauseessa. Ja fiksuksi kuvittelemani esittämänä se jäi kaivelemaan mieltäni ja kaivelee edelleen.

Pitäisikö minun uskoa, jos hyvinkin luotettavan oloinen henkilö kertoo minulle ja seurassani oleville ilman äänen painon muutoksia, ilman nenän varren hieromisia ja ilman liiallisia silmien räpsyttelyjä itse totena pitämäänsä puhelinkeskustelua, minkä hän asiayhteyteen liittyen voi kertoa hyvinkin uskottavasti todeksi. Niinpä. Minä uskoin ja uskon edelleen. Luotettava ihminen myös perusteli esittämänsä toden, ja vieläpä erityisen hyvin.

Kaikki eivät kuitenkaan uskoneet tuota luotettavan ihmisen esittämää asiaa todeksi, vaan lienevät joidenkin muiden perusteiden "valossa" keksineet jonkin paremman tarinan kuin uskottavan totuuden. Minä olin ainoa, joka puolusti ja uskoi tätä hyvin perustellun toden uskomuksen kertojaa. Yksinäinen puolustaja kuutta vastustajaa vastaan on heikoilla - valitettavasti. Näin minulle kävi, mutta olen vakuuttunut kuuden käsitystäni vastustaneen henkilön jatkossa saamastani tuesta sekä arvostuksesta ja olen siitä jo tässä vaiheessa pahoillani. Kuuden edellä mainitun vähäisen tuen saajan joukkoon voi lisätä myös muutaman virkaa tekevän miehen, jotka muunneltua paikkansa pitävyyttä puhumalla ovat menettäneet sen silmissäni vähäisen omistamansa eli arvostuksen.

Näin se vaan menee. Uskoo ken tahtoo - totuuksia on monenlaisia!

Vittuuntuneena ja Rainbow`n kanakeitolla

Keskon matti kukkarolla

Jo on Keskon meininki mallillansa. Helsingin Sanomien mukaan Keskon pääjohtajalle talletetaan tai on talletettu 5,5 miljoonan euron lisäeläke. Palkkaa oli nostettu vuosina 2011-2012 reilut 200 000 euroa. Nyt aloitetaan parille sadalle työntekijälle yyteet ja odotettavissa on samalle määrälle sitä lisää. Anttila -tavarataloja suljetaan ja johtajalle talletellaan lisäeläkettä.

Ei tämä elo voi näin käydä. Tuhoon syöksytään ja kovaa. PERKELE! Yksikään johtaja Suomen maassa ei ole 5,5 miljoonan lisäeläkkeen arvoinen!!

Matti se on kohta Keskonkin kukkarossa, jos se Matti siellä noin koluaa ja rohmuaa. Liikemaailmassa kyseistä rohmuamista on ollut jo tovin ja se on rantautunut viime aikoina myös kuntajohtajien keskuuteen. Taloudellisessa kurimuksessa painivien kuntien kukkaron nyörit tulisi olla kireällä, mutta tarvittaessa sieltä löytyy rahaa - johtajille. Otetaan köyhiltä, tyhmiltä sekä puolustuskyvyttömiltä ja annetaan johtajalle. Erorahakorvaukset saattavat liikkua sadoissa tuhansissa ja kunnan- ja kaupunginjohtajat saavat sen myös vapaaehtoisesti irtisanoutuessaan. Uskomatontahan tämä on, mutta totta. 

Tämä ei olisi uskomatonta muuten, mutta vässykät ja paskahousut eli luottamushenkilöt haluavat tällaisia sopimuksia allekirjoittaa perseiden nuolentaa jatkaaksensa. Mihin sitä tavoiltansa ja jos maistuu vieläpä hyvälle.

Onnittelut Suomi kukoistavasta tulevaisuudesta kusettajien käsissä.

Maanviljelijöitä voinee kuitenkin onnitella, sillä tuleva maa- ja metsätalousministeri Hakkarainen laittaa Karjala- salkkuinensa maidontuotannon sekä tuet kohdalleen.

Voi Herra Jumala ja Hyvää Yötä!

Vaalit ja vastuu

Jo vain sain syödäkseni lauantaina herkullista jänistä. Lapin a la Montarde maistui kaikelta muulta kuin roskaruualta. Herraskaisesti nautittu jänis kera viinien osui ja upposi - kiitos huippukokki ja loistavat apulaiset!

Jänistä seuraavana päivänä koitti flunssan raateleman ruhoni toivuttaminen ja vaalien seuraaminen, mikä ehti päättyi ennen kuin alkoikaan eli 12 tunnin unien jälkeen maanantai aamu avautui odottamassani kauheudessaan: ei tule agraarisisaruksista hallituskumppaneita. Väitän persujen väistävän vastuun ja "jättäytyvän" hallituksen ulkopuolelle eli oppositosta on hyvä huudella.

Arjen alkuun saatiin koomistakin tietoa: ex-kansanedustaja, tuomittu kakekeskustalainen palaa eduskuntaan ja persulainen keskisuomalainen, liki Savon rajaa halajaa maa- ja metsätalousministeriksi. Politiikan ei pitäisi olla lähelläkään komiikkaa, mutta näin se on nyt nähtävä. Se, että joku seuraa vaalituloksien julkaisua kännissä ei minua häiritse. Kummempiakin herroja kuin kansanedustajaehdokkaita olen nähnyt humalassa hortoilemassa ja ihan julkisuudessakin.

Hallitusneuvotteluja odotan innostuneena. Ei muutu Suomen linja miksikään - liki entisillä mennään ja syytetään aiempia hallituksia virheistä, joiden korjaamiseen ei yksi tai kaksikaan hallituskautta riitä.

Paskan puhuminen jatkuu voitoista ja vastuista huolimatta. Pääasia, että saa olla vallankahvassa. Vallankahvasta tippuivat Talvivaara-Lehtomäki, Kimmo Äs ja Jouni Backman sekä Laura Räty. Joidenkin tippuminen harmittaa, mutta äly hoi - älä jätä ja rajansa kullakin!

Hyvillä mielin ja räkäisenä

Maasta sinä olet tullut

.....ja maalaiseksi sinun pitää jälleen tuleman.

Vaalitaisto käy kuumana ja puolueet syyttelevät toisiaan sekä edustajia milloin mistäkin. Keskusta on kahminut ja kähminyt väitteiden mukaan edustajalleen/edustajilleen miljoonia kusetetuilla jätevesiasetuksillansa. Tuleva pääministeri sekä hänen pikku apulaisensa Talvivaara-Lehtomäki ja tupee-Pekkariska ovat olleet viime aikoina loan ja paskanheiton kohteena, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Joku vävykin sinne hyötyjien ja kusettajien joukkoon oli ujutettu.

Tietämäni mukaan kansalaiset ovat Pekkariset, Lehtomäet ja Sipilät demokraattisesti eduskuntaan valinneet ja siihen tulee tyytymän. Jos edellä mainitut ovat onnistuneet kusetustoimissaan, niin onnittelen heitä fiksuista teoista. Niin kauan kaikki on hyvin, kun ei ole tehnyt mitään lainvastaista ja eipä heitä ole käsittääkseni mistään puheen keskipisteenä olevista asioista rangaistu.

Perussuomalaiset taitavat olla etunenässä toisten, erityisesti keskustalaisten lokaamisessa. En välitä moisesta toiminnasta - keskittyköön jokainen omaan tekemiseensä, sillä siinäkin on sarkaa. Keskusta on toiminut fiksusti ja pidättäytynyt lokailusta.

Keskustaa mustamaalaavat persut ovat kannatusmittausten mukaan kakkosena heti keskustan jälkeen, joskin suurella prosenttuaalisella erolla. Tämän hetkisen ennusteen käydessä toteen tulisi yhteistyön olla kuitenkin toimivaa, sikäli mikäli perussuomalaiset eivät pakoile vastuutaan kuten ovat jo kerran tehneet. Hallitukseen on mentävä, jos kansa niin sanoo!!

Ja kyllä kansa tietää!! Pitäisi tietää myös perussuomalaisten ja keskustalaisten, että ovat syntyneet samasta maaperästä eli Maalaisliitosta. Taannoin riitautunut Vennamo lähti Maalaisesta liitosta omille teilleen perustaen Suomen Pientalonpoikien puolueen, mikä muuttui sittemmin  SMP:ksi. Maalaisliitto jalostui myös Keskustapuolueeksi ja edelleen Suomen Keskustaksi eli

pärjätkäähän keskenänne agraarisisarukset

vaalitaistosta vittuuntuneena

Hamppari herneillä

Kevät toi, kevät toi muurarin. Kevät toi, kevät toi maalarin. Kevät toi rakennuksille hanslankarin ja rannoille hampparin.

Sen se teki laulussa joo, mutta minulle kevät toi hampparin lautaselle. Helppoa, hyvää ja monipuolista ruokaa pienellä vaivalla.

Resepti: hankkiudu kauppaan, jossa hamppareitakin myydään. Etsi käsiisi Saarioisen Iso Häränpihvi Hampurilainen, marssi kassalle ja maksa ostoksesi. Lämmön lähteelle päästyäsi avaa ostamasi tuote ja sijoita se lautaselle pakkauksen sisältämä cheddar -juusto pihville asettaen. Lämmitä haluammallasi tavalla hiukan yli juuston sulamisen. Tuunaa herkku ranskanperunamausteella maustamallasi ja paistamallasi kananmunalla. Ananasviipalekin sopii täytteeksi. Tyhjennä vehnäisten väliin vielä ostoksesi mukana tuleva majoneesipussukka.

Herkun kruunaa ehdottomasti itse kasvattamasi herneet ja niin kulinaristinen kuin esteettinenkin kahdentoista Een nautinto on valmis lautaselta parempiin suihin hävitettäväksi.

Outo sana tuo kulinaristinen, mutta kuulostaa hyvältä.

Hamppareista on moneksi,

hyvillä mielin, herneettömällä nenällä ja rakkaudesta niin hamppareihin kuin eineksiinkin

Kadonneen kebapin jäljillä

Niin oli hyvää ja runsas nautinto tuo Karttulan kylän pizzeriasta lounasaikaan kuudella eurolla hankittu rullainen kepappi. Kyseinen ravintola oli leppoinen ruokapaikka, jossa oli maahanmuuttajataustainen yrittäjä liikkeellä hyvällä palveluhengellä - hengellä, jollaista saa kotimaisesta rikastumisen toivossa vähäeleisesti palvelevasta pienyrittäjästä vain haaveilla.

Tekijöistä sen enempää. Ruoka, jota joissakin piireissä roskasellaiseksikin kutsutaan oli makoisaa, tuoretta ja ennen kaikkea salaatintäyteistä. Lihaa oli varmasti riittävästi, mutta erityisen suuri salaatin määrä ihastutti yksittäistä ateriaa kahdesti syödessä ja kahdesti nälkänsä tällä kyllästäessä.

Kebapinliha on ollut henkilökohtaisesti monta kertaa mielenpäällisinä sen alkuperää ihmetellessäni. Aikoinaan 2000 -luvun alussa tein ystäväni Vesan kanssa jopa erämaisen retken Googlen, Rautavaaran ja Turkin alangoille, ylängöille kuin kesannoillekin kebapin jäljen löytääksemme. Käytimme runsaasti aikaa kyetäksemme hahmottamaan tuon varsin tuoreesti tuolloin Suomeen jalkautuneen lihaisan herkun jäljen. Metsistä löytyvistä lihaisista jäljistä tuttuja olivat jo hirvi, jänis, peura, mufloni sekä kauris. Kebapin jäljistä vaan ei tietoakaan, joskaan ei ulkonäöstäkään. Vakaasti olimme päättäneet kuitenkin tuon uuden tulokkaan jäljen jostakin löytää.

Viimeisenä oljenkortenamme käytimme Suomen riistakeskuksen asiantuntijaa, jolle soitimme ja esitimme mieliämme useita vuosia askarruttaneen kysymyksemme: millainen eläin se kebap ja millainen on kebapin jälki? Lupasivat riistakeskuksesta soitella, mutta ei ole kuulunut saati kuvaa sähköpostiimme saapunut.

Maukkaan kebapinlihan lumoissa tuon jalon lihamuodon todellista jälkeä jo toistakymmentä vuotta odottaneena ja edelleen toivossa elävänä

hyvillä mielin rullaisella ja ripauksella tomaattikastiketta

112 - Hätäkeskus Hoi!

Luin juuri iltapäivälehdestä http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1428409998272.html uutisoinnin, jossa yhdeksännelläkymmenennellä käyvä pirkamaalaismies oli jäänyt muutaman kilometrin päähän kodistaan sähköpyörätuolistansa loppuneen virran takia. Kohdalle sattunut pariskunta oli soittanut hätäkeskukseen hankkiakseen apua pulaan joutuneelle ikäihmiselle. Avunpyyntöön ei oltu tarjottu konkreettista apua, vaan todettu asian olevan heidän toimialaansa kuulumatonta ja kehottaneet kääntymään korjaamon puoleen. Jutussa pariskunnan rouva ihmetteli palokunnan auttavan kissoja puusta, mutta ei ihmistä apua tarvitessaan.

Minäpä ihmettelen myös: muutama vuosi sitten ajoin moottoritiellä suurehkon kaupunkin liepeillä kunnes kauempana kaistalleni ilmestyi äkisti henkilöauton keula ajovaloineen. Ratin takaa näkyi myös kuljettaja, jota haamusellaiseksikin kutsuttaneen. Väistin aamuruuhkan aikaan tuota rampilta kaistalleni ilmestynyttä kansanautopoloa ja soitin samaan aikaan hätäkeskukseen. Kerroin asiani lyhyesti hätäpäivystäjän ymmärtäessä juonen sisällön varsin pikaisesti. Päivystäjä kehotti minua kolmeen eri kertaan kääntymään tämän moottoritiellä väärään suuntaan ajavan Volkswagen Polon perään syystä, jota en tiedä enkä tuolloin halunnutkaan tietää. Kolmannen hullunkurisen kehotuksen jälkeen lopetin kyseisen puhelun ilman hätäkeskuksen lupaa ja vastoin yleisiä hätäpuheluohjeita..

Ajoin aamuvarhaisella töistä päästyäni kohti kotia: tien laitaan mäen nyppylän taakse oli pysähtynyt rekka-auto, jonka kuljettaja yritti sidontaliinoin vetämällä saada vastaan hangoittelevaa hiehoa pois keskeltä tietä. Tapahtumapaikka oli niin auttajan kuin autettavankin sekä muiden tiellä liikkuvien kannalta vaarallinen huonon näkyvyyden takia. Soitin rekkakuskin pyynnöstä hätäkeskukseen ja kerroin meneillään olevasta tapahtumasta: "liikkuuhan teillä hirviäkin eli antakaa hiehon olla" - ei siis apua hätäkeskuksesta. Soitin tuttavalle paikalliseen palokuntaan ja he menivät paikalle, jolloin tielle oli kokoontunut jo 7 hiehoa. Myöhemmin tietämäni mukaan tuotantoeläimen poistaminen tieltä olisi kuulunut poliisille välitettäväksi tehtäväksi. Hiehot todettiin läheiseltä tilalta karanneiksi maantien tukkijoiksi ja vaaran aiheuttajiksi.

Eräänä toukokuun lopun perjantai-iltana naapurini alkoi ammuskella taajamassa ilotulitusraketteja. Taivaalta tippuneet savuavat pahvintähteet laskeutuivat omakotitaloalueelle kuivahkolle metsämaalle. Soitin asiasta huolestuneena ja ärsyyntyneenä hätäkeskukseen, jonne oli jo "ampujan" naapuristakin vanhempi hätääntynyt rouva soittanut ja sanonut ammutun hirvikiväärillä 8 kertaa - hätäkeskuksen mukaan mitään ei ole vialla. Arvelin ääneen tarvittavan 9 hirvikiväärin laukausta poliisin paikalle saamiseksi - sain vain "luurin korvilleni". Pyysin heitä myös järjestämään palovartion taajaman kuivalle heinikkoalueelle, mihin ei heidän mukaan ollut mitään tarvetta.

Nuoriso ajeli ooppelilla pitkin kylää ja maanteitä yhden koviksista kovimman istuessa katolla kaljakori sylissä kyseistä juomaa nauttien. Nopeudet taajamassa olivat olleet maantielle sopivia nopeuksia. Kaverini ilmoitti asiasta hätäkeskukseen, josta todettiin: "soita sitten, kun jotakin sattuu".

Kaikesta huolimatta ladatkaa ja tankatkaa papat moponne huolella, hirvikiväärit kuuluvat taajamaan kokeiltaviksi, tulittakaamme iloisia tulitteita rajoituksetta, aidat nurin ja antakaa hiehojen olla kuten hirvien. Juokaa kaljanne liikkuvan auton katolla istuen.

Moottoritiellä "vastavirt(s)aan" ajettaessa tulee huolehtia sen suorittamisesta kahtena haamusuorituksena samanaikaisesti eli kaksin aina kaunihimpi.

Miettikää tarkoin, mitä hätäpuhelussa valitatte - "ampukaa yli" ja apu saattaa siten olla varmempaa, jos sittenkään!

Siinähän sitä jo mielipahaa ihan ruuattakin

Pseudomasennus

Iltapäivälehti julkaisi tänään tiistaina pääsiäisen jälkeen Turun yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajan tutkimuksen tuloksia painajaisten merkillisyydestä masennukseen eli painajaiset ovat merkki masennuksesta.

Masennuin oitis tämän uutisoinnin luettuani, sillä edellisenä ja sitä edellisenä yönä näin painajaisia. Toissa yönä autonostajat olivat saapumassa pihallemme: käynnistin auton ja savunmuodostus oli huomattavaa. Lisäksi heti käynnistettyä auton kojetauluun syttyi poikkeuksellisen iso punainen varoitusvalo ilmoittamaan liian alhaisesta öljymäärästä, kun hetkeä aiemmin olin kehunut auton olevan juuri huollettu ja kunnossa. Lisäksi autosta noustuani havaitsin kaikkien renkaiden olevan puhki puukotettu. Viime yönä joukko tuntemattomia miehiä hyökkäsi kimppuuni kehottaen minua poistumaan autostani haulikolla ja kirveellä uhaten. Muutama viikko sitten minua puukotettiin raviradalla. Autoja, aseita ja astaloita - hui, mutta onnekseni unia!

Selittelylle ei jääne varaa. Turun ylipoiston ja THL:n tutkimuksen tuloksiin nähden lienen selkeästi masentunut, vaikka koen olleeni tänäkin aamuna kovin iloinen, laulavainen ja energinen huolimatta töihin saapumisesta pitkähkön vapaan jälkeen. Hyvän tuulisena ja tyynenä työskentelykin viitannee johonkin ongelmaan? Unien yhteydestä mielen ongelmiin lienee paljonkin näyttöä, mutta on sitä maailmassa paljon muutakin hölynpölyä - uskoo ken tahtoo!

Mikäli lukisin tuota nyt iltapäivälehden lyhyesti siteeraamaa tutkimusta enemmän, niin löytäisin sieltä paljon yhteyksiä itseeni ja masennukseen liittyen. Oikein kovasti lukemaansa uskoessa pääsee varmasti mielensä päähän ja siksi jätän tuonkin tutkimuksen syvällisemmin lukematta. Suomessa ja maailmalla tuotetaan hirvittävä määrä tutkimuksia, jotka ovat tuloksiltaan ihmismieltä rassaavia ja stressaavia. Tutkimustuloksia kannataa tarkastella kriittisesti sekä muistaa olla sekoittamatta tuloksia ja asiayhteyttä tai sitten sekoittaa ne - päästäkseen haluamaansa mielentilaan ja tavoitteeseen. Itse jätän hölyt ja pölyt niin tieteestä kuin taiteestakin tieten tahtoen kuin taitenkin lukematta pyrkien säilyttämään mielen tasapainon elosta, onnesta ja autuudesta nauttien.

Masennus on vakava ja yleinen vaiva, mistä ei tulisi viisastella. Tieteen ja iltapäivälehtienkin tulisi olla vastuullisia tutkimustulosten julkistamisen sekä markkinoinnin suhteen. Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää!

Äkillisesti ilmenneestä pseudomasennuksesta huolimatta ja mielenköyhänä hyvillä mielin

rosmariiniperunoilla ja vadelmamehulla

Ylösnousemus ja herätys

Ylösnousemuksen juhla eli pääsiäinen on nyt taputeltu. Nyt olisi aika "herätä" arkeen monen pääsiäisen ansiosta vietetyn vapaapäivän jälkeen. Pääsiäinenhän on mukava juhla kristillisyytensä ansiosta tai siitäkin huolimatta, sillä pitkähkö perjantai ja toinen pääsiäispäivä ylösnousemuksen jälkeisenä päivänä tuottavat ainakin työssäkäyville kovasti kaivattuja vapaita. Yhteiskunnallista tai laajempaa taloudellista merkitystä en osaa arvostaa saati ajatella, sillä omat ja läheisten kannikathan ne pitkine vapaine lähinnä mielessä.

Mökillä vietetty pääsiäinen hyvässä säässä oli mainiota lepoa ja katkaisu arkeen. Mökillä erämaan keskellä, kaukana liikenteen ja elon melusta on ilo herätä aamuisin - vallitseva hiljaisuus on lumoava. Lauantaiaamuna herätys tapahtui kuitenkin poikkeavasti meteliin, jos luonnon tapahtumasta sellaista voi todeta. Koiraspuolinen teeri aloitti varsin äänekkään soidinesiintymisensä heti auringon näyttäydyttyä. Kukerrukseksi kutsuttava soidintelu tapahtui aivan äärellä eli pihakoivusta käsin, joten ääni oli sen vuoksi aiemmin tapahtuneista huomattavasti poikkeava eli äänekäs. Kyseinen yksinäinen ukkoteeri sai metelöintinsä anteeksi, sillä verkkainen ylös nousemiseni tapahtui hyvillä mielin teeripojan reilun tunnin mittaista soidintyöskentelyä seuratessa.

Yhteistä kieltä ei teeripojan kanssa löydetty - ääni soi kuitenkin tuon asiansa osaavan kukon rinnassa ja kurkussa niin hienosti, ettei siinä sanoja tai ymmärrystä tarvittu. Kiitos teerikukolle loistavasta ja miellyttävästä herätyksestä. Huomenna arjen koittaessa herättää ja ylös nostattaa toiset äänet - todennäköisesti epämiellyttävämmät sellaiset.

Hyvillä mielin kanttarellein ja karhuin taputellusta arkea kohden

Oharit

Voe mahoton sentään tätä loistavaa juttua, vaikkakin on otsikoitu negatiivisella sanalla. Minua on nyt kahden vuoden ja kolmen kuukauden aikana kusetettu ihan topakasti eli sanotaan, että toistuvasti ja vielä saman henkilön toimesta. Minun on pakko pitää asiaa loistavana, sillä hänelle paskan puhujalle sillä on täytynyt olla minua suurempaa merkitystä ja kenties iloakin. Minun kulhoon sopii ohareita ja muunneltua totuutta sekä todellista valhetta. Toivotan siis oharit, muunnellut totuudet sekä valheet emä valheineenkin tervetulleeksi synkeään mieleeni!

Olen kyseiselle henkilölle kertonut hänen valehteluistansa ja hän on niistä todistettavastikin jäänyt kiinni, mutta hienointahan tässä on hänen pääsemisensä tavoittelemaansa päämäärään minun ollessa tästä päämäärästä täysin tietämätön. Jokin huomattavan erikoinen ominaisuus ihmisessä täytyy olla, jotta hän kykenee päivästä toiseen syöttämään toisille muuta kuin todellisuutta ja erityisesti muiden käsittäessä esitetty totuutena. En saata muuta kuin ihailla. Itse olen valehtelua kokeillut ja paskan puhujana sitä muutaman vuosikymmenen harjoitellutkin, mutta asiayhteydet ovat olleet eri sfääreissä verrattuna tässä ihailemaani verrattuna. Jotta semmosta reilua.

Asiasta melkein kolmanteen - minulta pyydettiin tänään facebookissa kolmea positiivista asiaa esitettäväksi kolmelta päivältä eli pidän tätä kokemaani tämän päiväistä oharia yhtenä sellaisena. Urbaanin sanakirjan mukaan "tehdä oharit" tarkoittaa luistaa tai luikerrella kierosti pois sopimuksesta, jättää saapumatta, vetää välistä. Tänään hän jäi saapumatta. Mainittakoon, että kyseinen hän ei kuulu lähipiiriini.

Ohareista huolimatta ilta jo kummasti hämärtää ja on nukkumaan menon aika. Positiivisella fiiliksellä on ilo painua peiton alle heräten aamulla aikaisin uuteen aamuun, joskin uuteen aamuun herääminen ei aina ole niinkään varmaa. Siispä uuden aamun näkemisestä toivossa eläen sekä

ohareista, loistavasta ja positiivisesta huolimatta

niin hyvillä mielin kuin sitruunatortullakin

Vaalit

Muutosehdotuksia, lupauksia, linjauksia, puolueen teesejä ja mitä kaikkea sitä tuleekaan televisiosta, sanomalehdistä ja sosiaalisesta mediasta. Huima on tahti näin vaalien alla. Itse saan olla kiitollinen, ettei minun yhteydenottoihini aikoinaan vastattu. Soitin reilu vuosi sitten erään puolueen ja erään piirin puheenjohtajalle parikin kertaa onnistumatta saamaan häntä "langan päähän". Lisäksi laitoin hänelle yhteydenottopyynnön sähköpostitse - ei onnistunut sittenkään. Syytä noihin yhteydenottojeni epäonnistumisiin en tiedä, sillä en ole koskaan ollut tekemisissä tämän vaikeasti tavoitettavan paikallisen puheenjohtajan kanssa.

Yhteydenotoillani oli kaksi tarkoitusta: kuntaliitosselvitykseen liittyvä yhteistyö sekä ilmoittautuminen ehdolle eduskuntavaaleihin. Yhteydenotossa onnistuessani ja mielihaluni tultua hyväksytyksi laajemmalti puolueen sisällä, minä poloinen saattaisin olla nyt tuolla turuilla ja toreilla puhumassa kansalle paskaa ja lupailemassa olemattomia, sillä ei kai sinne eduskuntaan juurikaan muuten saata päästä. Tosin vaalityössä ja läpipääsyssä saattaa olla hyötyä jonkin urheilulajin MM- tai olympiatason mitaleista sekä pulleasta lompakosta.

Sauliiivarilta näitä edellä mainittuja ominaisuuksia paskan puhumisen lisäksi ei löydy, joten siinäkin mielessä kovapalkkaiseen kansanedustajuuteen hakeutuminen olisi saattanut olla turhaa. Ajattelin läpipääsyä kylläkin ihan vakavissani, sillä olen eläissäni kiertänyt Savo-Karjalan aluetta ristiin rastiin siltojani juurikaan polttamatta. Ajatus ehdokkaaksi lähtemisestä tuli kuultuani uutisista Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirien yhdistymisestä. Vaaliteemasta ei ollut vielä varmuutta, joskin ajattelin oikeasti ajamieni asioiden lisäksi luvata läpipäästyäni kertoa ikäänkuin oto -hommina avoimesti kansanedustajan työstä ja eduista sekä mahdollisuudesta saada palkkaa tekemättä mitään.

Edelleen Luojalle kiitos latujeni aukaisusta oikeisiin suuntiin, sillä arvostan suuresti mahdollisuuttani tupsutella ja touhuta omiani kaikessa rauhassa kotosalla ja mökillä ilman vaalien tuomaa hulabaloota ja murhetta. 

Vaikkakaan en tiedä kärsiväni bipolaarisesta mielialahäiriöstä, niin manian rajoilla vaikuttaa joskus käydyn - niin on visioo pukannu!

Hyvillä mielin ilman katkeruutta ja puolueettomana sekä meetvurstileivällä

   

Kalakukko

Junnailijan pilli ilimmoo jo viilsi........................lentävä kalakukko! Matkani vie tänään Kuopijjoon. Aatonhuolto ja uintia tarjolla eli ressipäivä tiijossa, sillä muallaiseks olemukselttain ja ajatuksilttain muuttunneena kaupunnin hulina viep voemat ja vuattii vähintäännii iltapäeväunet, jos ee jopa raammaattisen kokemuksen purkuva.

Muaseuvun raaha on tehnä siis kaapunkiasijoennista vuos vuojelta raskaamppoo. Aennoot ilonpilikahukset kaapungista lööttyy vierailukohteesta, mitkä usseennii rajoittuu kaverin ja vanhempiini luona käänttiin. Positiivisuutta voep kerätä myös torivierraelulla. Kuopion tori ol jo aekonnaan perjanttaisseen ilta-aekkaan suosittu nuorten temmellyskenttä ja nyt aekkuisiällä siellä suattaa käävä naattimassa savolaissuuven ilimapiiristä ihan päeväsaekkaan Partasten evväetä maestellen ja savolaesta lupsakkuutta kuunnellen.

Torin savolaisista ruokatuotteesta parrainta oovat lihapiirakat ja kalakukko. Tännään taijan testata savolaesta kalakukkoo, sikälli mikälli rahat riittää semmosen osttoon - niin oovat kuulema kalliiks männy. Lihappiirakka rasvvoo valuvana leepomotuotteena ja roskaruuvaks luokiteltuna herkkuna maesttuu aena. Kaapallista kalakukkoo oon usseennii pitännä kuivanlivakkana ja muistini mukkaan liikkoo vehnäjaahhoo sisältävänä, vaalleen haelakkana teollisena jalostteena.

Alakuperänen mummon, tätin tae äetin kukko on sitä oekkeeta kukkoo, missee oon vehväjaahoja juur käätetty - ruista sen olla pittää. Markettiloestahi suap niitä turistin hölömäkkeehin tulijjaisiks vietäviä vietävän makusia vehnäjaaholla ja ilimalla tehtyjä kalattomia huijjaaksia. Foliossa kaapan hyllyssä ne näättää lupsakan kupsakoelta, vuan siihenpä se kukkoilu loppuuhi - ilimasta makssaavat ja vehnäjaahosta. Vuan torilta kään hakemassa.

Äet tek aekonnaan 30 -vuotis syntypäivillenj jumalattoman ison ja tarkotuksella suolasen ahvenkukon. Mahottomasti siitä poekkiin kansa tykättiin ja vielähi sitä noppeesti ahmimalla hävitettyä herkkua kaiholla muistellaan. Pohjosesta karjalasta mukana ollu porokylän leepomon piirakkakasvatti ehätti sitä jo ahmiissahhii kehummaan, jotta "äejjän on hyvvee tämä äetis ahvenesta tekemä muikkukukko". Sitäpähän sitä on sitten toestakymmentä vuotta toesteltunahhii, niin lipsahti kaverilta mukavasti - muikustahan se kukko tehhään, tä!

Ukko

Hei vaan kaikille, nimeni on Ukko. Olen nyt hieman luvattomilla vesillä, sillä isäntäni jätti tietokoneensa ja tämän blogisivun auki. Käytän tilaisuutta hyväksi ja kerron itsestäni. Isäntäni kirjoittaa tänne kuulema tyhmiä ja synkeitä mielenpiällisiänsä. Minä yritän saada aikaiseksi mielipahasta parempaa, sillä mielipahasta en niin välitä, mutta roskaruoka on herkkuani!

No joo.....pienenä olin tosi pieni, vain pienen kaukosäätimen kokoinen. Syy pienuuteeni johtuu kaiketi siitä, että olin syntyessänikin tosi pieni. Toiset syntyvät kuulema isompikokoisina ja ovat sitten aikuisenakin isompia. Niin se vain menee. 

Ensimmäiseen syksyyni tultaessa olin kasvanut jo melkolailla isoksi ja metsästyshommiin sopivaksi. Joulukinhan siinä heti kohta ensimmäiset jänikset tavattuani tuli ja minut laitettiin vastoin parempaa tahtoani malliksi joulukortteihin. Ihmisen olemattomalla etuoikeudella minua käytettiin hyväksi - kuka sitä nyt joulukorttiin haluaisi. 

Minähän olen kevään 2008 ylioppilas. Pääsin samana vuonna lukiopapereillani suoraan Muuruveden maatalousoppilaitokseen ylipuutarhurilinjalle, mutta se ei minua kiinnostanutkaan. Isäntäni ja emäntäni vain usuttivat sinne, koska pienenä olin niin kovasti kiinnostunut kotikukkien tutkimisesta ja pureskelusta. Mullatkin vaihdoin sisäkukkiin useita kertoja vuodessa. Sitten lukion päätyttyä olenkin hengaillut enimmäkseen emäntäni rahoilla ja isäntäni avustuksella ihan kotimiehenä ja peräkammarin poikana. 

Jalkapallo on harrastuksistani ehkä mukavin, koska sen ansiosta pääsee mukaviin saunailtoihin ja tapaamaan samalle asialle vihkiytyneitä kavereita. 

Jäniksenajokokeissa olen menestynyt kovin huonosti, vaikka kerran sieltä pokaalin sainkin. Kokeiden aikaan olin sairas, eikä isäntäni siitä vielä kokeiden aikaan ollut tietoinen. Minut on nukutettu ja mahalukkuni tähystetty kaksi kertaa tohtori Sarpasen löydettyä molemmilla kerroilla vaikea gastriitti, mikä paljastui noiden ajokokeidenkin menestymättömyyden syyksi. Tohtori Sarpanen on ne kyllä hyvin ja kuulemani mukaan edullisestikin hoitanut. Nykyään joudunkin syömään tuon mahavaivan takia Ranixalia ja Losecia liki ympärivuotisesti. 

Vapaa-ajallani kun en metsästä, niin tykkään ottaa rennosti: kesäaikaan minut löytää useinkin terassilta auringonottopuuhissa. 

Emäntäni on tosi mukava tyyppi, mutta isäntäni vähän "kenkku". Kerran olin liki päästä mukaan Thaimaan matkalle, mutta isäntäni huomasi minun piiloutuneen pakkausvaiheessa matkalaukkuun ja niin jäi sekin reissu minulta tekemättä. Olin tuon lomareissun ajan mummolassa täyshoidossa - ei paha sekään.

Laitan vielä loppuun kuvan isännästäni, jos sattuu joskus vastaan tulemaan.

Mukavata vaan kevättä kaikille

Ukko, hyvillä fiiliksillä ja isäntänsä sauliiivarin tunnuksilla

Jalapeno

Maistoin tätä kyseistä alkuperänsä Meksikon Jalapan kaupungista saanutta pääasiassa ruokien maustamiseen tarkoitettua paprikaista ja marjaista hedelmää ensimmäisen kerran Paraisilla Lessorin saaressa vuonna 2005. Ensituntuma tuolloin leivän päällisenä nautittuna oli varsin tulinen kuten chilin kuuluukin olla, mutta intouduin kuitenkin syömään sitä ehkä liialtikin. Seuraavana aamuna tulisuus konkretisoitui aamutoimien yhteydessä. Ilman ääntä en aamuisesta toimituksestani selvinnyt ja muisto ensitutustumisesta elää edelleenkin kirkkaana mielessäni.

Kyseisen hedelmän tulisuutta arvioidaan Scovillen asteikolla, mikä ilmoittaa jalapenon tulisuudeksi 3500 - 8000 yksikköä. Lainvalvonnassa käytettävä paprikasumutin ulostaa 0,5 - 5,3 miljoonaa Scovillen yksikköä ja itselleni nimenä tunnetuin chili Naga Morich liikkuu tulisuudessaan noin miljoonassa yksikössä. Joillekin kapsaisiinin eli chilipaprikoiden tulisuuden aiheuttajan nauttiminen tuottaa mielihyvää. Kyseistä ainetta käytetään myös lääketeollisuudessa kivunlievitystarkoitukseen. 

Hurjimmat chilipaprikoiden nimeen vannovat alan harrastajat kilpailevat tuon tulisen ja helvetillisen mausteen Naga Morich´n syömisessä ihan MM-tasolla saakka. Kovimmat tulen sietäjät syövät puolessa tunnissa parisataa grammaa tulista herkkuansa ilmeiden vaihdellessa ilmeettömästä ilmeikkääseen ja äänen ininästä itkuun. Tulisten chilien syömisessä suurin nauttija taitaa kuitenkin olla se sivustaseuraaja, joka kokee ilosta sitä parhainta eli vahingoniloa.

Chilit eivät ole sitten mitään sukua "oikeille" pippureille ja kasvitieteellisesti paprika ei ole vihannes vaan marjahedelmä. Jalapenot kuuluvat chilien tulettomaan capsicum annuum -ryhmään, joita paprikoiksikin sanotaan. Chili ja paprika tarkoittavat kasvina kuitenkin lähes samaa asiaa, joskin chiliksi  tai maustepaprikaksi sanotaan vain capsicum -suvun tulisimpia muotoja. Saadakseni asian ainakin omalta osaltani ymmärtämättömäksi niin sitten olisi vielä se turkinpippuri, mikä esiintyy niin puhekielessä kuin karkkipusseissakin, mutta on chilin synonyymina kuulemani mukaan jo mennen talven lumia.

Itse nautin eilen purkillisen jalapenoa eli liki tuletonta paprikahedelmää ja ihan vaan lääkkeeksi - tulettomuudesta huolimatta lääke toimi ja obstipaatiosta ei ole tietoakaan. 

Käyttämäni jalapenon kirjoitusasu on virheellinen, valokuva onneton ja käsitykseni chilistä, paprikasta, maustepaprikasta, jalapenosta, kapsaisiinistä sekä capsicumista äärimmäisen vajavaista, joten pahoitellen sekä

kepeillä ja hyvillä mielin jalapenoa mutustellen

Vari Jalkonen

HUIMAT KIITOKSET huoltopäällikkö Vari Jalkoselle! Momä tänille tuntematon urheilun ja erityisesti urheiluhuollon erityisasiantuntija sekä monitoimija vietti eilen syntymäpäiviään. Vielä viisi päivää ennen syntymänsä merkkipäivää hän ei ollut tietoinen syntymäpäivänsä sattuvan samaiselle päivälle kuin allekirjoittaneen ja kutsujan pirpanaksi mainitsevan puolisoni kyläänkutsu, joten siten näin noin ja tätenkin juhlia vietettiin kuin vietettiinkin pienessä porukassa.

Syntymäpäivät alkoivat päivällä kuten tuo lauseen ensimmäisen yhdyssanan loppuosa sen jo kertookin eli tunti puolenpäivän jälkeen ja jatkuivat myöhäiseen iltaan päättyen taksista saadun kuitin perusteella taksilla suoritettuun kotimatkaan. Tuohon väliin mahtui jos jonkinmoista mukavaa, mutta suurimpana ilona ja aiheena oli tarjottu pizza. Totesin jo kyseistä ruokaa syödessäni sen olevan parhainta koskaan nauttimaani sellaista. Kokki itse kehui jo kutsuessaan tulevia tekosiansa, eikä tuo kehu ollut puheista sitä paskaisinta - hyvää saa kehuakin, olipa ne sitten tekemättömiä, tehtyjä, omia tai toisten tekosia. Wienissä aikoinaan syömäni "paras pizza" jäi nyt toiseksi eli Kaavilla osataan!

Kyseistä ruokaa ei roskaruuaksi saata sanoa runsaahkosta rasvapitoisuudesta huolimatta. Tuoreet vihreät basilikoinensa rasvan päällisinä antaa näköjään, tuntojaan ja makuaankin mukavan lisän juuri kivisestä uunista pelastettuun ja suuhun päätyvään lämpimään herkkuun. Rasvan ja herkun makuun pääsivät myös isäntäpariskunnan hulit Tirri, Seri ja Sini. Oskar -rustoluupalat tuliaisina maistuivat näkemästämme päätellen seropi-Serille ja huskyille vähintäänkin yhtä hyvin kuin pizza vieraille. Kuvassa hulit järjestäytyneenä normipäivällisellensä.

Tätä kirjoittaessa herkullisuudet ovat kaukana, sillä liki puolivuorokautiset unet eivät riittäneet poistamaan tai neutraloimaan niitä eilen illalla nautittuja lisäaineita ja nesteitä, jotka nyt elimistöä olemassaolollaan myrkyttävät. Myrkyistä kuitenkin päästäneen eroon, mutta iltamme ilot jäävät onneksemme mieliin pysyvästi ja synkän päivän sattuessa kohdalle vilkaisu kameraan sekä lauantain kuviin saa pakostakin hyvälle tuulelle, jos ei ihan nauruunkin hörähtelemään. Vari Jalkonen ihanine ja viehättävine vaimoineen ottivat illan aikana ainoastaan 2000 kuvaa ja niistä nyt kaksi päätyvät julkaistaviksi. "Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa" x 2 eli kahdella kuvalla ja reilulla kolmella sadalla sanalla ihmeteltäväksenne.

Uskovaisille ja pakanoillekin tiedoksi, että alkoholilla oli osuutta asiaan,

mutta siitäkin huolimatta hyvillä mielin, Jalkosen pizzalla ja illan emäntä sylissä.

Onnesta maireena joskin kuva sen myös kertonee

Nimipäivä

Minulla on tänään nimipäivä, Saulin nimipäivä - onnea vaan minullekin! Soitin aamulla vanhemmilleni ja kysyin syytä tai pikemminkin perusteluja tuon nimen antamiseen. Isä perusteli ensin ja kertoi sen olleen jollakin tapaa pehmeä ja mukavan tuntuinen nimi ilman R -kirjainta. Äitini perusteli taas, että halusivat harvinaisemman ja lähipiiristä löytymättömän nimen. Seppoa olivat porukalla tuolloin kauan sitten miettineet, mutta päättivät kuitenkin pysytellä Saulissa. Äitini sai vielä puhelumme loppuun sanottua liki odottamanikin perustelun: "onhan se myös raamatullinen nimi".


Aamulla vanhempani kysyivät, että pidänkö nimestäni: ihan käsi raamatulla ja vanhempiani mielistelemättä saatan sanoa pitäväni. Lapsena sitä ei omaa nimeään niinkään miettinyt, mutta murrosiässä ehkäkin ja taisinpa olla tuolloin tyytymätönkin nimeeni. Onnekseni minua kutsuttiin teini-iässä Saleksi, mikä hiukan helpotti itsensä sietämistä tuolloin murrosiän kuohujen aikaan. Toisen nimeni lausuminen tai edes sen kuuleminen hirvitti ja hävetti.


Kutsumanimen käyttö näyttäisi vaihtelevan ikäkausittain. Vanhemmiten Iivari on tullut ehkä enemmänkin hupailukäyttöön esimerkiksi työympäristössä sen tultua esiin jossakin työvuorotaulukossa tai muutoin. Aiemmin kuulematon työkaverin toinen nimi saattaa kuulostaa äkkiseltään hupaisalta. Iivarista on väännetty jos jonkinlaista versiota Aivorista Eewerttiin, mutta kaikki käy. Niin on jo elon tiellä kolhiutunut, ettei jaksa enää nimestänsä huolta ja murhetta kantaa. Pääasia, että itsensä niistä tunnistaa.


Siskollani oli ja lie vieläkin nalle: Into Uljas Valtteri - loistava nimi! Entisellä työkaverillani Pikku-Mikolla on kolme lasta, joille hän kera vaimonsa on antanut myös loistavat nimet: terveiset Masa Artturille, Mimi Annulille ja Manna Anillalle Tammelaan!


T: Sauli, Sale, Saali, Sakke, Saletti, Samu & Samu-Antti
Rakkaalla lapsella monta nimeä, joskin lapsuus on jo taakse jäänyt ja yhdellä mennään


Tyytyväisenä nimeäni kantaen, hyvillä mielin ja makaronilaatikolla

Ähäkutti

Hyvä ystäväni ruokabloggaaja "chilikeittiö" sai eilen kutsun ruokaolympialaisiin. Eilisen hän sitä minulle hehkutti ja ähäkutti. Nyt siis tulee ruokabloggaajille omat olympialaiset? Olen ilahtunut ja onnellinen ystäväni puolesta, mutta että jotta koska kun olympialaiset. WTF? = What The Fuck? eli Mitä Vittua? Mistä helevetistä ne olympialaiset ovat alkunsa saaneet - urheilusta. Poljetaan ja raiskataan taas perinteitä ihan kunnolla. Ruokakulttuuri kusee omille nilkoillensa ja osa pisaroista yltää reisille saakka!

Aikoinaan raiskattiin virsikirjakin uuteen uskoon. Uusi usko koitti sittemmin myös perinteiselle kirkolle ja kirkonmenoille. Perinteisiä menoja ja rituaaleja kunnioittavana en saata ymmärtää kirkon uudistusmielisyyttä - en siis sitäkään. Siunataan kaikkea mahdollista, kaikkea mistäenedestiedäsaatihaluakaantietääsaatihaluanäinjulkisestimainitakaantietäessänikin.

Niin ja näin sitä vaan maailmaa uudistetaan. Ja kun totta puhutaan, niin haitanneko tuo minua ja minun eloa - siunatkoon haluamaansa ja pitäkööt olympialaisensa. Minäkin vain siunailen näitä kouhotuksia ja loppupelissä rapsuttelen muniani varsin tyytyväisenä sekä erityisen tietämättömänä, mitä kirkon- ja olympia-aatteen maailmassa tapahtuu.

Sitä vaan pitää aina jostakin mitättömästä saada mainita ja meuhkata. Ystäväni hehkutus ja ähäkutitus olivat pohjimmiltaan hieno juttu sekä olympialaiset ruuanlaittoon liittyneenä, mutta vain ja ainoastaan ystäväni mukaan pääsyn ansiosta. Ruokaolympialaisista en ennen ollut kuullutkaan, enkä tiedä niistä vieläkään sen enempää. Mikäli mahdollista, haluaisin olla ystävääni jollakin tapaa olympiataistossa kannustamassa, mitkä pidettäneen tänä keväänä. Lisätietoa heruu kuulema myöhemmin.


Olympialaisiin -  ei onnistu joka kokilta, hä!

Hyvillä mielin ja seurakuntalon maukkaalla nakkikeitolla

Häpeä Suomi

Olen lähdössä tänään sotaveteraani -keräykseen lippaan pitelijäksi. Rahankeräyslipasta saatan kädessäni hyvän tarkoituksessa pitää, mutta muunlaisen lippaan pitelijäksi minustakaan tuskin tositilanteessa olisi tai olisi koskaan ollutkaan. Olen viime päivinä ajatellut monesti niitä nuoria miehiä, jotka menettivät terveytensä ja jotkut henkensä isänmaata puolustaessaan. Jäljellä näitä itsenäisyytemme hankkijoita on noin 27 000. En saata ymmärtää, että heidän asioiden hoitamiseksi sekä kuntouttamiseen tarvitaan keräyksiä. Eikö valtion buljetissa olisi ja olisi ollut joutavia löysiä kohdentaa rahaa veteraaneille.

Jotkut väittävät keräyksen tuoton menevän ahneille yhdistyksille ja niiden pyörittämiseksi. Vastaväitteitä olen kuullut ja luotan niihin. Hävettävää tässä tilanteessa on se, että Suomen valtio olisi tosiaankin voinut aikoinaan ja nykyäänkin voisi panostaa enemmän vetaraanien asuinolojen ja elämisen tukemiseen sekä kuntoutukseen eri muodoissansa. Vastakohdaksi on pakko ottaa välttelemäni aihe eli maahanmuuttajat. Heilläkin  on varmasti perusteensa tänne lintukotoomme tuloon, mutta muu kuin työperäinen maahanmuutto ja erityisesti sen hulvaton taloudellinen tukeminen ei saa kannatustani.

Olisikohan rehellistä, selkärankaista ja asiansa rohkeasti sekä ymmärrettävästi esiintuovaa veteraanien puolustajaa eduskuntavaaliehdokkaiden joukossa? Ääneni saat, jos tätä "ajat"!

Lieksassa on kuulemani mukaan annettu sosiaalitoimen "luukulta" maahanmuuttajalle 2000 euroa käteen autokoulun käyntiä varten. Setelitukon saanut kaveri oli sittemmin kadonnut paikkakunnalta ja löydetty pääkaupunkiseudulta - polttelishan se minunkin käsissä. Olisi kelvannut minunkin vanhemmille 80 -luvulla sosiaalitoimen tuki neljän ajokortin maksamiseksi - kiitos isä ja äiti!

Vastakkain saisi asetella montakin asiaa, mutta olkoon tämä mielestäni häpeällinen asiantila tässä.

Lähden mielelläni mukaan keräykseen ja kiva, että pyydettiin. Kuten alussa epäilin kykeneväisyyttäni aseenlippaan kantamiseen tositilanteessa, niin nyt huolenaiheenani on 18 asteen pakkanen - kestänköhän minä tuon kahden tunnin mittaisen taistelun muovinen lipas kädessä ja tietoisena vihollisten poissaolosta toisin kuin oli ennen. Paskahousuhan minä!

Pelonsekaisin tuntein ja hyvillä mielen Glaubersuolan jatkaessa työskentelyään

Paskajuttu

Eilen päivällisellä nautiskeltiin roskaista ruokaa eli Poprillia pekoniin käärittynä. Kaksi Atrian suomalaista pekonisiivua kääritään yhden makkaran ympärille ja paistetaan pannulla pinnalta ruskeaksi ennen laittoa 224,7 asteiseen uuniin. Kylmä makkara on viillotettu ristiviilloin pekonin rasvan imeytymisen mahdollistamiseksi. Uunikypsennys oman mielen mukaisesti kypsymistä nenä kiinni uuninluukussa seuraten. Lisukkeina luomutomaattia, kurkkua ja keitettyjä porkkanaslaisseja.

Tänään maistoin erikoista suolaa - en ruuanlaitto tarkoituksessa vaan muuten eli Glaubersuolaa kaverini vinkistä. Tuo hiivaton, sokeriton, gluteeniton ja laktoositon 100 %:nen natriumsulfaatti -herkku (Na2SO4)) on omiaan sitouttamaan sinut hetkeksi kotiympäristöön ja pieneen varuillaoloon. Suola sekoitetaan haaleaan veteen ja nautitaan sellaisenaan - elämys on juomaa nautittaessa sanoin kuvaamaton ja suolajuoman vaikutuksen päästyä huippuunsa hekumallinen. Suosittelen!

Kepein fiiliksin ja hyvillä mielin

Politiikasta

Onhan se vaan kummaa touhua tuo tai tämä politikointi. En ymmärrä, en perkele. Kiitos Ulla, kun viritit facebook -kirjoituksellasi minutkin tähän tunnelmaan. Alkoi vituttamaan ihan suunnattomasti.

Valtakunnan politikointia liittyen tuleviin vaaleihin en ole kyennyt juurikaan seuraamaan, sillä paskaa tuotetaan nyt ihan kunnolla. Muunnellun totuuden kerronta, uho, perseennuolenta ja mielistely ovat olennaisia taitoja eduskuntaankin pääsyn suhteen sekä vaalien voittamisessa puoluetasolla tarkasteltuna. Kunnallisessa politiikassa nämä ominaisuudet vain entisestään korostuvat.

Oman kotikuntani politikointia voin kommentoida parin vuoden kokemuksella. Totuuden sanoakseen kokemusta siitä ei enempää tarvitsekaan. Asiat ovat avautuneet hyvinkin selkeästi eli touhun ydin on ymmärretty. Oma perse lähinnä! Omista etuisuuksista ei saa leikata, mutta muilta on ehdottomasti otettava. Säästökurimuksessa huomioidaan oma tai hyvän kaverin pakarat. Jos nätisti haluaa asian ilmaista niin kunnallispolitiikassa ei ajatella kunnan tai kuntalaisten etua.

Päätöksiä tehdään tietämättä mistä päätetään ja päätettävistä asioista ei oteta riittävästi selvää. Virkamiehen esittämä on useimmalle valtuutetulle se ainoa totuus, jos puoleen hallitseva johtohenkilö ei satu muuta parempaa totuutta esittämään. Myönnän, että vähin tiedoin on itsekin joutunut joskus kantansa muodostamaan. Asioista voisi olla fiksua ottaa selvää useammalta eri taholta ja muodostaa kantansa virkamiehen esittämää laajempaan tietoon.

Sitten on näitä hiljaisia ja mielipiteettömiä hissukoita, joiden halua olla hoitamassa yhteisiä asioita en voi ymmärtää - sitäkään. Valtuustossa kaksi vuotta ilman halaistua sanaa, joskin voineehan luottamustoimissa menestyä sanomatta sanaakaan. Tuuliviirin lailla muutetaan mielipide, kun omaa kantaa asiaan ei ole ja halutaan miellyttää jotakuta. Perusteluina säästö on myös varsin yleistä. Säästöjen nimiin saadaan menemään kaikki ja muuta ei sitten tarvitsekaan perustella. Kaikki ei vain ole niin yksinkertaista.

Vastuun pakoilu on myös mielenkiintoinen teema. Vastikään äänestyksen jälkeen eräs luottamustoimellinen huolestui äänestyksen tuloksen julkistamisesta ja äänestäjien mainitsemisesta nimeltä - raukkamaista. Paskaisissa housuissa liikkuvia vastuun pakoilijoita siis riittää. Itse sanoin kyseiseen paskaan mukaan lähtiessäni: kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarkoituskaan. Kenenkään persettä en ole nuollut, enkä tee näin jatkossakaan. Yhdestä asiasta vaan olen täysin varma: en tule lähtemään kyseiseen touhuun mukaan enää koskaan. Ei ole minun vartalolle sopivaa.

Kotikuntani valtuustosta löytyy vain muutama selkärankainen päättäjä, joka uskaltaa tuoda kantansa selkeästi julki sekä perustella päätöksensä muutoinkin kuin säästöihin vedoten. Varsin monen valtuutetun pahe on myös mielipiteen muuttamisen mahdottomuus. Kerran päätettyä ei muuteta, vaikka kaatuisi koko kunta. Itsestä tuntuu, että valtuusto pyörii valheen maailmassa - todellisuutta ei haluta myöntää juurikaan missään asiassa.

Jos kuntalaiset tietäisivät valtuutettujen touhut ja ajatusmaailmaa hiukankin, niin seuraavien vaalien äänestyksestä tulisi monelle vaikeaa. Iänkaiken mukana ollut palkittu kunnallinen luottamusloimellinen (kyllä: loimellinen) vaikuttaja saattaakin olla se selkärangaton, mielipiteetön, tuuliviirin kaltainen hissukka ja vastuun välttelijä sekä todellinen paskahousu!

Olen pahoillani tästä purkauksesta. Mikäli pahoitit luetusta mielesi, niin älä lue jatkossa. Syssymmällä tulee lisää ja mukaan pääsevät myös virkamiehet kunnanjohtaja etunenässä. Muunneltu totuus ja sen erilaiset ilmenemismuodot saavat myös oman purkauksensa.

Huomionarvoista, että allekirjoittanutkin kuuluu aiemmin määriteltyyn vähemmän mairittelevan arvion saaneisiin valtuutettujen joukkoon.

Siitäkin ylpeänä ja

edelleen hyvillä mielin sekä auringonpaisteessa

Puhdas lähiruoka ja Ostrava

Ruokahössötyksestä ilmentyäkseni: kuvassa näkyy ei paskaista tai likaistakaan, vaan mielestäni puhtaalta näyttävää kaukaisesta eli noin 900 metrin päässä kotoani sijaitsevasta essssmarketista ostettua laatumakkaraa. Kyseinen makkaramerkki on jättänyt jälkensä minuun monin tavoin: se näkyy kehossani, ruokavalinnoissani sekä tuttavapiirin esittämissä kysymyksissä liittyen toteutuneisiin illanistujaisiin eli "söittekö Poprillia?"

Toinen varsin vahvasti minuun liittyvä merkkituote on Leijona -viina. Itse koen olevani syytön tähän leijonaan leimautumiseeni. Aikoinaan Nurmeksessa nuorna miesnä elämästä ja tulevaisuudesta kamppaillessani liityin tai oikeastaan ajauduin sellaisiin joukkioihin, jotka vannoivat illanistujaiset kyseisen tuotteen nimiin. Todellinen suomalainen mieshän ei voi sivuuttaa korvaan liittyvää koskenviinaa, mutta nämä silloiset siloposkiset linnunmaidon ystäväiseni saivat minut kuitenkin vakuuttuneeksi tämän loistavalla etiketillä sekä mielen hurmaavalla maulla varustellun kissamaisen juoman taianomaisista vaikutuksista.

Mainitsemani makkaran ja alkoholin yhteisvaikutuksesta syntyy monenlaista harmiakin. Yksi näistä kyseisten kaltaisten tuotteiden haittavaikutuksista esiintyi aikoinaan jääkiekon MM -kisojen aikaan Ostravassa, minne nämä Leijona -viinan nimeen vannovat ystäväiseni tahtoivat kanssani lähteä. Viidettä päivää Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksia Tsekin mantereella seuratessamme, eräs joukkiomme jäsenistä esitteli aamutuimaan kyseisen kaupungin torilla sormiansa sekä niiden turvonneiden ihopoimujen välistä näkymätöntä kihlasormustansa samanaikaisesti kauhistellen esiintyvää turvotuksen määrää. Esitykseen osallistui muitakin vastaavanlaisista turvotuksista kärsiviä joukkiomme jäseniä.

Allekirjoittaneelta kaivattiin apua. Apua järjestyi lähiapteekista diureettilääke furosemidin muodossa. Aamulääkkeenjako tapahtui Ostravan torilla kuusi kättä ojossa odottaen. Lääkkeen nauttimisen jälkeen seuraava kohteemme oli läheinen pitseria parine oluineen sekä pitsoinensa. Ongelma seurasi ongelmaa, sillä viiden päivän herkuttelu kosteassa, rasvaisessa ja suolaisessa jääkiekkovaltiossa sekä nautittu nesteenpoistolääke ei ollut vähentänyt alkuvirtsan tuotannon määrää, vaan kyseisen aineen tuotanto oli rattoisan matkan ja kyseisen päivän aikana pikemminkin lisääntynyt. Ravintoloiden rakennussuunnitteluun emme olleet varautuneet joukkioomme kuuluvasta rakennusmestari Määtästä huolimatta - toiletti ei ole pakollinen anniskelupaikoissa kuten olemme asiaan kotoisissa maisemissamme tottuneet.

Hölkkään ei tuolla viikon mittaisella matkalla ollut ennakolta aihetta, mutta yllättävä WC -tilojen puute sai senkin aikaiseksi. Jere Karalahti ja Olli Jokinen taisivat suomalaisten kiekkofanien torialueella tapahtuvaa äkkinäistä liikendintää sekä joidenkin joukkioomme kuuluvien tuskaisten kusijoiden puskakevennyksiä ihmetelläkin, mutta muutenkin vähäsanaisina osasivat pitää oikeassa paikassa sekä menestyksestään innottomina suunsa kiinni. Yksi joukkiostamme tituleerasi kiekkomiljonääri Ollia jo mölli-olliksikin ja hoilotti tätä kovaan ääneen, kuten suomalaisen kiekkoturistin kuuluukin - tai miten lie? Kyseinen joukkiomme kaveri suulasta suulaampanakin tutustui sittemmin Tsekin poliisin Ostravan kaupunki- ja maaseutuyksiköiden toimintaan sekä uusien silmälasien hankintaprosesiin. Mukava muistorikas reissu turvotuksista ja rikkoutuneista silmälaseista huolimatta.

Hyvillä mielin ja Karhulla

Luojalle kiitos

Tärkeimmät aloitukset ilmenemistäni varten on suoritettu eli nyt vain roskaista ruokaa ja pahaista mieltä ilmentämään eri muodoissansa.

Tämän hetkinen mieleni murhe on lumisade, mikä yllätti itseni runsaudellaan. Olen viime päivinä korjaillut Luojan tekosia mökkimme ääreltä. Viime ja toissa syksynä kovat tuulet kaatoivat puita seurakunnan mailta ja eikös tuulenkaatoja Luojan tekosina saattane pitää. Luoja ei vain itse hoida kaatunutta tai osittain kaatunutta puuta hyötykäyttöön, joten seurakunnan kautta puhelinyhteys metsänhoitoyhdistykseen ja sieltä ostolupa Hänen tekostensa poiskorjaamiseksi ja edelleen käytettäväksi sauliiivarin harrastuksiin. Keli ei vain juuri nyt suosi harrastelevaa ja suojavarusteetonta puunkorjaajaa.

Kelihän tosin ei liene minulle koskaan suotuisa: vettä tai lunta sataessa kastuu ja auringon paistaessa häikii eli sään suhteen olen liki aina tyytymätön.

Tuulenkaadoista olisi tarkoitus tehdä mökin tulipaikan äärelle laavu. Laavuja voinee tehdä monenlaisia ja monella tapaa. Harmituksia ja harrastuksia elämääni järjestääkseni päätin hankkia laavupuut tuulenkaadoista. Likimain 100 runkoa kuusta ja mäntyä sikinsokin tuulen epäjärjestämänä erilaisissa ja arvoituksellisissa jännitystiloissa. Karsitut ja mittaan pätkityt puut käsipelissä tien varteen, mistä mönkijäavusteisesti edelleen mökin pihaan käsin kuorittavaksi. Itselleni ennen tekemätön homma tämäkin laavun rakentaminen eli kaiken onnistuessa neitseellisen laavun ristiäisiä vietettäneen vielä tämän kesän aikana. Helpompiakin tapoja on saada laavu pihallensa, mutta perinteisiä menetelmiä on joskus kiva kokeilla - arvostaapahan enemmän isiemme ja esi-isiemme tekemisiä.

Vitutuksen määrä tuolla oman itseni painostuksesta hankkimallani työmaalla on ajoin huomattavaa. Olen usein tuulenkaatojen seassa rämpiessäni ollut kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minun kouluttautumistani aikoinaan tukeneet ja ohjanneet. Ammattimetsurina työskennellessäni minulla ei olisi koskaan ollut varaa asua omassa kodissa, ajaa maksetulla saksalaisella autolla tai ostaa käteisellä kaljaa. Syynä edellä mainitsemaani ei ole kyseisen ammattikunnan hiipuva katoaminen, vaan aivan jotain muuta. Mikäli et esittämääni ymmärtänyt, ole hyvä tai huono ja käy kyseistä työtä kokeilemassa.

Nyt onkin jo perse hellänä tietokoneen äärellä istumisesta eli Luojalle kiitos syksyisistä tuulenkaadoista sekä niistä aikoinaan annetuista opinto-ohjauksellisista neuvoista, joiden ansiosta olen päätynyt muuhun kuin metsurin ammattiin.

Kyllähän sitä Stihlillä ja Husqvarnalla, mutta entäpä pokasahalla - ei soisi sauliiivarin käsissä, jos niin kovin soivat nuo polttomoottorivermeetkään. Soisi vaan suotuisia kelejä ja harrasta mieltä maksamattomista kirkollisveroista huolimatta. Maksamattomiin kirkollisiin veroihin löytynee selitys, mutta niihin sitten syssymmällä.

Hyvillä mielin ja juhlavalla mokalla

Mielipahaa

Mielipaha -sanan synonyymeja ovat suru, huoli, ahdistus, harmi, ikävyys, murhe, sielunhätä, tuska, alakulo ja näivä. Näivästä en ole koskaan kuullutkaan, mutta muuten termit ovat suomenkieliselle tuttuja. Mielipahan synonyymit kuulostaa huomattavasti pahemmilta kuin termi mielipaha itse. Siksi valitsinkin blogini otsikkoon toiseksi sanaksi mielipahan. Sekä roskaruoka että mielipaha ovat ensisijaisesti negatiivisia sanoja, mutta muita mahdollisia vastaavia vaihtoehtoja tarkastellen niistä saadaan aikaiseksi kuitenkin suhteellisen positiivinen mielikuva.

Mielipaha ei ole siis vitutuksen synonyymi, vaikka sitähän minä kuitenkin tarkoitan ja yritän siitä kierrellen ja kaarrellen muuta käsitystä muodostaa. Mielipahaa saa aikaiseksi useinkin elon tiellä vastaantulevat epäkohdat, joita ei rehellisyyden, solidaarisuuden, yksilön tai yhteiskunnallisen hyvän tarkoittamalla tavalla saata ymmärtää - ja tätähän riittää. Ja jos oikein vääntää, niin mielipahahan on vain tunne. Eli mielipahalla mennään, tarkoittipa tuo sitten mitä hyvänsä!

Epärehellisyys, oman edun tavoittelu tai muu vastaavanlainen kieroilu ei sovi minun isoon, kooltaan nroa 60 olevaan päähän tai siellä tapahtuvaan ajatustyöhön yleensäkään. Kaikkia noita edellä mainittuja toimintoja olen itsekin suorittanut joskus hyvällä ja joskus paremmalla menestyksellä.

Olen kirjoitellut facebookissa suoraan mieltäni askarruttavista asioista ja siitähän tämä blogistin "ura" sai alkunsakin. Tuossa mielestäni ärsyttävässä sosiaalisen median muodossa olen esittänyt ajatuksiani, jotka eivät ole kaikkia miellyttäneet. Ketään en liene siellä pahemmin loukannut tai nimeltä negatiivisessa valossa maininnut - täällä kaikki voi olla toisin.

Tänne blogiin alan mielipahaani purkamaan ja korostan, että luetusta tekstistä on vastuu lukijalla - sen verran keskellä Savoa tietokoneeni näppäimistö sijaitsee. Lisäksi vastuutani poistaa kotikuntani korkea sairastavuusindeksi. Kansansairauksista kärsivänä ja sairaudentunnottomana sekä mielenköyhänä henkilönä uskottelen itselleni olevani oikeutettu laadultaan kehnoonkin tekstiin sekä sen sisältöön.

Tästä se alkaa, mutta mitä siitä tulee!

Hyvillä mielin ja Kultani tekemää maukasta makaronilaatikkoa mutustellen 

Roskaruokaa

Mitä se semmonen roskaruoka on? Lieneekö se puhtaan ruuan vastakohta tai jo jätteisiin laitettuja ruuantähteitä? Itse pidän roskaruokana epäterveellistä ruokaa, mikä on hyvin yleisesti upporasvassa valmistettua ja moneen suuhun sopivaa krapularuokaa. Hampurilainenkin mielletään usein roskaruuaksi, mutta ravintosisältöjä tarkasteltaessa se saattaakin olla kotiruokaa terveellisempää.

Roskaruuan syömisestä monikin pahoittaa herkästi mielensä, mutta ei ostopäätöstä tehtäessä kykene vastustamaan hyvän kiusausta. Syömisistäkin siis voi herkästi pahoittaa mielensä, mutta oma mielipaha blogiini liittyen koskee usein muutakin kuin ruokaa ja niistä lisää tuonnenpana.

Blogini teemana roskaruoka juontaa juurensa televisiosta tuleviin ruoka- ja laihdutusohjelmiin sekä viime vuosina esiintyneisiin erilaisiin dieettibuumeihin. Jutat, mentulat, aleenit, björkit ja valavalivalimäet ovat joinakin iltoina ärsyttäneet allekirjoittanutta ihan kohtuudella. Erityisesti ruuanlaiton ja terveellisen ruuan hehkutus telkkarissa sekä sosiaalisessa mediassa tuntuu ajoittain liialliselta - kolmelta neljältä kanavalta samanaikaisestikin. Ja oikein muistaessani tämä valivalivalimäki tuli jonakin iltana yhtä aikaa useammalta kanavalta tuomaroiden toisella kanavalla suolaista ja toisella makeaa kilpailua. Mainoskatkolla hän sitten hehkuttikin jo Lidl:n einesruokia.

Tulen vastoin sosiaalisen median, television ja kirjallisuuden yleisesti esittämää  kertomaan muustakin kuin puhtaasta lähiruuasta, laihduttamisesta tai omista tekosistani padan äärellä. Syömiseni saatan kertoa ihan vaan pysyäkseni aiemmin mainitsemassani mieltäni arsyttävässä ruoka- ja laihdutusteemassa. Liika on liikaa tässäkin hössötyksessä. Väärässähän minä lienen väittäessäni maailman täyttyvän ruuan ja laihdutuksen hehkutuksesta, mutta.....

järki käteen ja kohtuullisen keskitien etsintään olipa kyseessä sitten silava, sulava, atleetti tai gotletti.

Hyvillä mielin kera omatekoisen kaalilaatikon ja olipa hyvää

sauliiivari

Sauli Iivari ja sukunimi iänikuisen vanhan jo edesmenneen ralliautoilijan, mutta siitä niin väliä. Mieleltänsä köyhä ihminen, kun on tänne itsensä hivuttanut.

Vanhempieni yksi neljästä lapsesta ja sisarusparvemme ainoa poika, lellitty sellainen, kaiken saanut kuopus. Siis yksi neljästä - en voisi olla useampi, mutta mielenkäänteineni olen useampi ja monisyinen sekä vaikeasti ymmärrettävä pinnallinen ajattelija.

Koulussa olin surkea, mutta isäni patistuksesta ja kannustuksesta yritin parhaani. Olen korkeasti koulutettu, mutta ajan työkseni pakettiautoa ja olen siihen äärimmäisen tyytyväinen.

Yritän olla positiivinen ja positiivisesti ajatteleva, mutta haluan kirjoittaa negatiivisia asioita ilmeisesti muita ärsyttääkseni. Ensi tapaamisella olen aina ollut jotakin muuta kuin olen, tietämättä itsekään miksi. Onneksemme täällä ei tarvitse tapailla ja sitä murehtia.

Nyt änkesin itseni blogiin saadakseni kutsua itseäni blogistiksi ja ulostaa mielessäni pyöriviä asiantiloja. Tästä se roskaruuasta ja mielipahasta ilmenemiseni alkaa - keväällä kaksikymmentäviisitoista.

Otsikointini syy selvinnee myöhemmin?

Hyvällä mielellä ja Rainbow`n pinaattikeitolla